Siirry pääsisältöön

Mitä meille kuuluu?


Hiljaiseloa on pitänyt täällä blogin puolella, mutta arki onkin ollut yhtä hulinaa. Pennut kasvaa (Nauru jo 6,5kk ja Surku 4,5kk) hurjaa vauhtia ja oppivat asioita sitäkin hurjemmalla vauhdilla. Molemmat ovat hyvin mutkattomia kavereita joiden kanssa reissaaminen ja tekeminen on todella helppoa. Kyllä taputan itseäni olalle ja kiitän, että jaksoin tehdä töitä molempien kanssa heti 7 viikon iästä lähtien niin rauhoittumisen, kontaktin kuin työmoottorin herättelyn parissa! Hyvä me!

Näyttöpäivät on lyöty lukkoon. Jos kaikki menee niinkuin suunnittelin ja hyvin käy, niin valmistun jo ensi kuun lopussa eläintenkouluttajaksi. Huhhuh. Tuntuu, että olen vieläkin niin lasten saappaissa kouluttajana, mutta silti kehitys on ollut aivan huimaa vain vuodessa.  Viimeinen kouluviikko olisi ensiviikolla, viime viikko oltiin Ranualla kouluttamassa Ranua Zoon eläimiä. Oli meinaan mahtava kokemus! Nyt vain pitäisi vielä jaksaa rutistaa tämä loppusuora onnistuneesti purkkiin, vaikka tuntuu, että olen valmis heittämään pyyhkeen kehään ja ottamaan aikalisän. Olen aivan puhki ja loppu. 

Yrittäjänpäivänä 5.9.2018 perustin myös oman yrityksen, Koulutuspalvelu SurkuHupaisan. Tarjoan pääasiassa koirien koulutuspalveluita ja koirahierontaa Kuopion ja Pieksämäen suunnalla, sopimuksesta kauempanakin. Kaikki kouluttaminen perustuu positiivisiin koulutusmenetelmiin. Käykää tsekkaamassa kotisivut sekä tykkäämässä meistä Facebookissa. Meidät löytää myös Instagramista nimellä koulutuspalvelusurkuhupaisa. Pian on alkamassa ensimmäinen kurssi Kynsien leikkaus kivaksi, jossa harjoitellaan positiivisin menetelmin miten saadaan kynsien leikkaamisesta kivaa ja stressitöntä niin omistajalle kuin koirallekin. Suunnitteilla on loppuvuodesta aloittaa myös pentukurssi ja arki hallintaan–kurssi.

Saa nähdä mite tulevaisuus tuo tullessaan, mutta innoissaan vaikkakin hieman pelon sekaisin tuntein sitä odotetaankin... 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2 viikkoa kokeeseen...

Me ilmottauduttiin kaveriporukalla hyvin hölmönrohkeasti toko-kokeeseen, joka järjestetään täällä Rovaniemellä lauantaina 6. toukokuuta. Ilmottautuessa kokeeseen oli vielä kuukausi aikaa treenata, nyt enää pari hassua viikkoa (jona aikana pitäisi hoitaa myös muun muassa yksi muutto.. :D ). Into on niin kesken kun vain voi olla, mutta mennään nyt kokeeseen katsomaan mitä tulee. Hyväksyttyä tulosta lähdetään ALO-luokasta hakemaan.. Ollaan me treenattu. Nouto  on meidän mahdottomuus – Into paineistuu järkyttävästi kapulasta lähelläni ja tahtoisi mälvätä (okei, on se jo paljon parempi kuin alussa, sillä alussa sorvasi kapulaa kuin majava). Pitoa ei olla vielä tehty vaan mennään vähän perse edellä puuhun ja aloitetaan kantamisen rauhoittamisesta ja sitä kautta rakennetaan rauhallinen pito. Ehkä sitten joskus. Henkilön Wiivi (@wiiiviiii) jakama julkaisu 18. 04ta 2017 klo 2.52 PDT Hyppyä   ollaan otettu lähinnä PK-esteellä, mutta tänään otettiin ensimmäistä kertaa tokon

En olisi ikinä uskonut..

.. että tuli aika vielä toisien hyvästien. Into oli kipeä. Todella kipeä. Sai pahoja kipukohtauksia, mutta kuitenkaan ei selkeää syytä kivun aiheuttajalle löytynyt. Olen musertunut. Aurinkoni, minun oma pieni Aurinkoni, on poissa. Poissa. Kauniita unia rakas Into. Rakastan sua aina. Kerro Mäihälle, Bastille ja Riesalle terveisiä <3 

Kun ikävä iskee...

Ikävä Bastia ja Riesaa kohtaan iskee edelleen lähes päivittäin.  7 kuukautta ilman Riesaa. 4 kuukautta ilman Bastia.  Liian kauan ilman rakkaita. Antaisin mitä vain, että saisin teidät takaisin...    Kuva jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi yhteiskuvaksi laumasta..