Siirry pääsisältöön

Manu


FI JVA Perlean Chief Arapaho
pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, uros
7.8.2006


Manu. Tuo aina niin hyväntuulinen hölmöläinen. Kujeileva ikinuori. Kaikkien kaveri, mutta silti niin mamman perään. 

Tätä kaveria ei voi hymyilemättä katsoa, ei edes silloin kun se on levitellyt vessan poljinroskakorin sisällön ympäri asuntoa tai kiivennyt ruokapöydälle tiputtaen kaiken sieltä lattialle. Tai kun lattialle unohtunut roskapussi on vain räjähtänyt yhenäkin ja Manu istuu kaiken paskan keskellä. Ei, silloin on vain pakko hymyillä vaikka välillä onkin tehnyt mieli itkeä. 

Hän on hyvin perso ruualle. Tekee mitä vain, kun palkka on kohdillaan. Söisi kaikkien muidenkin ruuat ja Manun mielestä hän on aina saanut virheellisesti vähiten ruokaa. Jos ruokaa ei lasketa, niin maailman rakkain asia taitaa olla vinkupallo. Nykyään Manu kokee mielestänsä suurta vääryyttä, sillä taloudessa on toinenkin vinkupallojen ystävä eli Paavo. Vaan siitä huolimatta Manu ja Paavo ovat kavereita – niille on muodostunut jo ihan omat leikit ja tavat toimia keskenään. 

On ollut hauska seurata Manun sopeutuvaisuutta tilanteeseen kuin tilanteeseen. Mentiinpä minne vain, on se Manun mielestä ollut aina siistiä ja kivaa ja ok. Tai tulipa laumaan kuka vain koira uutena, on sekin ollut aina ihanaa, siistiä, kivaa jee! Mutta silti mamma on se kaikkein isoin Jee. Heti ruuan jälkeen. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kun matto vedettiin jalkojen alta

Me käytiin sitten siellä luustokuvissa, eikä tulokset olleet lohduttavia. Koira muuten priimaa, mutta molemmissa olkanivelissä kasvuhäiriö (OCD).  Koira oireilee vahvasti ja leikkaus tarvittaisiin. Leikkauksesta huolimatta ei takeita siihen ole, että käyttöä tulisi kestämään. Lähdettiin itku silmässä kotiin kipulääkekuurin ja tokkuraisen koiran kanssa.  Soittelin parin päivän aikana eripuolille Suomea eri eläinlääkäreille ja  ortopedeille. Vastaukset eivät olleet lohduttavia – kotikoiraksi leikkauksien jälkeen, mutta tuleeko pää kestämään kevyttä kotikoiran elämää kun kyseessä on kuitenkin näin aktiivinen ja vietikäs koira. Juttelin lisää kasvattajan, maalimiehemme ja malinoisharrastajien kanssa. Seurasin koiraa, kun se oli ollut muutaman päivän vahvalla kipulääkekuurilla. Mäihä oli kuin eri koira – märkä rätti heitettiin naamalleni taas. En ollut tajunnut, kuinka kipeä koirani onkaan ollut. Leikkauksen takeet leikkauksen hintaan nähden eivät vakuuta. Leikkauksella saavute

Sekametelisoppa

Mitä täällä tapahtuu? Lokakuussa.. .. Dumbolle piti sanoa heihei, kun papan kunto romahti aivan yllättäen. .. Muusa asteli meidän elämään. .. Suoritin hyväksytysti ensimmäisen näytön kyyhkyillä. .. Aloitin työt Mustissa ja Mirrissä. Marraskuussa.. .. Valmistuin eläintenkouluttajaksi .. löydettiin KePon kanssa ensimmäinen, yhteinen koti ja muuttorumba alkoi. .. Treenattiin, käytiin töissä ja totuteltiin uuteen laumakokoonpanoon. Joulukuussa.. .. Muutettiin maalle. .. Remontoitiin uutta kotia, oltiin otsonoinnin takia evakossa siellä ja täällä. .. Käytiin töissä. .. Saatiin kennelyskä, joten jäätiin loppuvuodeksi treenitauolle. .. Nauru lähti opastesteihin, joten taas opetellaan eloa uudella kokoonpanolla. Paljon on taas tapahtunut, en tiedä mistä lähtisin tätä purkamaan. Luulin jo, että huono onneni koirien kanssa olisi taakse jäänyttä elämää, mutta ei. Tänä(kin) vuonna piti sanoa heipat kolmelle rakkaalle karvakorvalle – Mäihälle, Intolle ja Dumbolle. Samalla

Mitä meille kuuluu?

Hiljaiseloa on pitänyt täällä blogin puolella, mutta arki onkin ollut yhtä hulinaa. Pennut kasvaa (Nauru jo 6,5kk ja Surku 4,5kk) hurjaa vauhtia ja oppivat asioita sitäkin hurjemmalla vauhdilla. Molemmat ovat hyvin mutkattomia kavereita joiden kanssa reissaaminen ja tekeminen on todella helppoa. Kyllä taputan itseäni olalle ja kiitän, että jaksoin tehdä töitä molempien kanssa heti 7 viikon iästä lähtien niin rauhoittumisen, kontaktin kuin työmoottorin herättelyn parissa! Hyvä me! Näyttöpäivät on lyöty lukkoon. Jos kaikki menee niinkuin suunnittelin ja hyvin käy, niin valmistun jo ensi kuun lopussa eläintenkouluttajaksi. Huhhuh. Tuntuu, että olen vieläkin niin lasten saappaissa kouluttajana, mutta silti kehitys on ollut aivan huimaa vain vuodessa.  Viimeinen kouluviikko olisi ensiviikolla, viime viikko oltiin Ranualla kouluttamassa Ranua Zoon eläimiä. Oli meinaan mahtava kokemus! Nyt vain pitäisi vielä jaksaa rutistaa tämä loppusuora onnistuneesti purkkiin, vaikka tuntuu, että olen