Siirry pääsisältöön

Manu


FI JVA Perlean Chief Arapaho
pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, uros
7.8.2006


Manu. Tuo aina niin hyväntuulinen hölmöläinen. Kujeileva ikinuori. Kaikkien kaveri, mutta silti niin mamman perään. 

Tätä kaveria ei voi hymyilemättä katsoa, ei edes silloin kun se on levitellyt vessan poljinroskakorin sisällön ympäri asuntoa tai kiivennyt ruokapöydälle tiputtaen kaiken sieltä lattialle. Tai kun lattialle unohtunut roskapussi on vain räjähtänyt yhenäkin ja Manu istuu kaiken paskan keskellä. Ei, silloin on vain pakko hymyillä vaikka välillä onkin tehnyt mieli itkeä. 

Hän on hyvin perso ruualle. Tekee mitä vain, kun palkka on kohdillaan. Söisi kaikkien muidenkin ruuat ja Manun mielestä hän on aina saanut virheellisesti vähiten ruokaa. Jos ruokaa ei lasketa, niin maailman rakkain asia taitaa olla vinkupallo. Nykyään Manu kokee mielestänsä suurta vääryyttä, sillä taloudessa on toinenkin vinkupallojen ystävä eli Paavo. Vaan siitä huolimatta Manu ja Paavo ovat kavereita – niille on muodostunut jo ihan omat leikit ja tavat toimia keskenään. 

On ollut hauska seurata Manun sopeutuvaisuutta tilanteeseen kuin tilanteeseen. Mentiinpä minne vain, on se Manun mielestä ollut aina siistiä ja kivaa ja ok. Tai tulipa laumaan kuka vain koira uutena, on sekin ollut aina ihanaa, siistiä, kivaa jee! Mutta silti mamma on se kaikkein isoin Jee. Heti ruuan jälkeen. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koskaan ei tiedä kauanko on aikaa ..

... ei koskaan. Meillä käy Paavon kanssa yhteinen aika vähiin – Paavolla todettiin suussa luusyöpä. Ja meillä piti olla aikaa vielä monta vuotta yhdessä. Nyt meillä on enää viikko.  Rakastan sua <3
4 kommenttia
Lue lisää

Sekametelisoppa

Mitä täällä tapahtuu? Lokakuussa.. .. Dumbolle piti sanoa heihei, kun papan kunto romahti aivan yllättäen. .. Muusa asteli meidän elämään. .. Suoritin hyväksytysti ensimmäisen näytön kyyhkyillä. .. Aloitin työt Mustissa ja Mirrissä. Marraskuussa.. .. Valmistuin eläintenkouluttajaksi .. löydettiin KePon kanssa ensimmäinen, yhteinen koti ja muuttorumba alkoi. .. Treenattiin, käytiin töissä ja totuteltiin uuteen laumakokoonpanoon. Joulukuussa.. .. Muutettiin maalle. .. Remontoitiin uutta kotia, oltiin otsonoinnin takia evakossa siellä ja täällä. .. Käytiin töissä. .. Saatiin kennelyskä, joten jäätiin loppuvuodeksi treenitauolle. .. Nauru lähti opastesteihin, joten taas opetellaan eloa uudella kokoonpanolla. Paljon on taas tapahtunut, en tiedä mistä lähtisin tätä purkamaan. Luulin jo, että huono onneni koirien kanssa olisi taakse jäänyttä elämää, mutta ei. Tänä(kin) vuonna piti sanoa heipat kolmelle rakkaalle karvakorvalle – Mäihälle, Intolle ja Dumbolle. Samalla...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pakki silmään

Inton kanssa on harjoiteltu nyt tarjoamista. Tyyppihän ei siis ole koskaan ollut mitenkään noheva tarjoamaan (koska koulutusmetodit on ollut kaikkea muuta..), joten työtä on riittänyt. Mutta työ palkitaan ja nyt Into on oppinut muunmuassa peruuttamaan – ja se on opetettu puhtaasti tarjoamisen kautta takaperinketjuttamalla. Katsokaa itse! Ja miksi opetin tämän taidon? Ihan siksi, että opin kouluttajana kouluttamaan ja että Into oppii tarjoamaan sekä ajattelemaan niillä herneen kokoisilla aivoillaan... ;-)
Lähetä kommentti
Lue lisää