Siirry pääsisältöön

Manu


FI JVA Perlean Chief Arapaho
pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, uros
7.8.2006


Manu. Tuo aina niin hyväntuulinen hölmöläinen. Kujeileva ikinuori. Kaikkien kaveri, mutta silti niin mamman perään. 

Tätä kaveria ei voi hymyilemättä katsoa, ei edes silloin kun se on levitellyt vessan poljinroskakorin sisällön ympäri asuntoa tai kiivennyt ruokapöydälle tiputtaen kaiken sieltä lattialle. Tai kun lattialle unohtunut roskapussi on vain räjähtänyt yhenäkin ja Manu istuu kaiken paskan keskellä. Ei, silloin on vain pakko hymyillä vaikka välillä onkin tehnyt mieli itkeä. 

Hän on hyvin perso ruualle. Tekee mitä vain, kun palkka on kohdillaan. Söisi kaikkien muidenkin ruuat ja Manun mielestä hän on aina saanut virheellisesti vähiten ruokaa. Jos ruokaa ei lasketa, niin maailman rakkain asia taitaa olla vinkupallo. Nykyään Manu kokee mielestänsä suurta vääryyttä, sillä taloudessa on toinenkin vinkupallojen ystävä eli Paavo. Vaan siitä huolimatta Manu ja Paavo ovat kavereita – niille on muodostunut jo ihan omat leikit ja tavat toimia keskenään. 

On ollut hauska seurata Manun sopeutuvaisuutta tilanteeseen kuin tilanteeseen. Mentiinpä minne vain, on se Manun mielestä ollut aina siistiä ja kivaa ja ok. Tai tulipa laumaan kuka vain koira uutena, on sekin ollut aina ihanaa, siistiä, kivaa jee! Mutta silti mamma on se kaikkein isoin Jee. Heti ruuan jälkeen. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koskaan ei tiedä kauanko on aikaa ..

... ei koskaan. Meillä käy Paavon kanssa yhteinen aika vähiin – Paavolla todettiin suussa luusyöpä. Ja meillä piti olla aikaa vielä monta vuotta yhdessä. Nyt meillä on enää viikko.  Rakastan sua <3

Hiekkamontuilla

Kävin Jyväskylässä ollessani ystäväni ja hänen koiransa (Riesa <3) kanssa hiekkamontuilla. Into pääsi Marikan kuvattavaksi samalla, voi mikä pieni malli Into onkaan..! <3 Kaikki postauksen kuvat on ottanut Marika Piilonen Photography , kiitos!  Suhteellisen Veikeä "Into" 1v 11kk

Lahjattomat treenaa

Me ollaan vihdoin aktivoiduttu treenirintamalla, kun ollaan saatu sisähalli käyttöön näillä keleillä. Inton kanssa tottiksen alkeita, lähinnä perusasentoa ja seuraamista matalassa vireessä.  Luoksetulon loppuasennon kanssa saatiin taistella pari treenikertaa, sillä neiti Näpsä oli sitä mieltä, että sehän on ihan sama asia kuin perusasento sivulla... Seinää kaveriksi ja suoraa luoksarin loppuasentoa treenaamaan. Yhdellä treenikerralla tuo nalinuaa tajusi jutun idean ja nyt ollaan saatu kasvatettua pikkuhiljaa jo välimatkaakin luoksarissa. Silti edelleen palkkailen sitä välillä hyvin läheltä luoksarin loppuasentoon tulemisesta.  Sivulle tuloa ollaan otettu nyt monesta eri kulmasta ja eri etäisyyksiltä. Korkeammassa vireessä koittaa painaa pahasti, johon ollaan alettu puuttumaan heti ja huomautuksella koira korjaa hyvin asentonsa.  Mielentilaa on saatu hyvin kasaan Intolle. Ongelmanahan meinasi olla se, että viretaso oli aivan liian korkea eikä koira si...