Siirry pääsisältöön

Ossi


FI & SE MVA Aivengo
pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, uros
15.10.2003


Vain yksi voi olla ensimmäine ja Ossi on sitä minulle. Tämän koiran kanssa on kasvettu pikkutytöstä perhanan teiniksi ja teinistä aikuiseksi. Muutettu omaan ensimmäiseen kotiin ja sen jälkeen osoite onkin muuttunut muutaman kerran.. Valmistuttu ammattiin, tutustuttu työelämään ja palattu takaisin koulun penkille.  Koettu elämän ylä- ja alamäkiä, supateltu salaisuuksia ja itketty turkkiin kyyneleitä. Koettu aivan mahtavia onnistumisia yhdessä, joita ei voisi kuvitella kokevansa kenenkään muun kanssa. Matkustettu ulkomailla ja ympäri koti-Suomea. En koskaan tule saamaan samankaltaista ystävää, sielunkumppania.

Me toimitaan yhdessä kuin ajatus. Elämäni olisi ollut ja olisi nyt kovin tyhjää ilman Ossia. Ilman Ossia en olisi minä. <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koskaan ei tiedä kauanko on aikaa ..

... ei koskaan. Meillä käy Paavon kanssa yhteinen aika vähiin – Paavolla todettiin suussa luusyöpä. Ja meillä piti olla aikaa vielä monta vuotta yhdessä. Nyt meillä on enää viikko.  Rakastan sua <3

Sekametelisoppa

Mitä täällä tapahtuu? Lokakuussa.. .. Dumbolle piti sanoa heihei, kun papan kunto romahti aivan yllättäen. .. Muusa asteli meidän elämään. .. Suoritin hyväksytysti ensimmäisen näytön kyyhkyillä. .. Aloitin työt Mustissa ja Mirrissä. Marraskuussa.. .. Valmistuin eläintenkouluttajaksi .. löydettiin KePon kanssa ensimmäinen, yhteinen koti ja muuttorumba alkoi. .. Treenattiin, käytiin töissä ja totuteltiin uuteen laumakokoonpanoon. Joulukuussa.. .. Muutettiin maalle. .. Remontoitiin uutta kotia, oltiin otsonoinnin takia evakossa siellä ja täällä. .. Käytiin töissä. .. Saatiin kennelyskä, joten jäätiin loppuvuodeksi treenitauolle. .. Nauru lähti opastesteihin, joten taas opetellaan eloa uudella kokoonpanolla. Paljon on taas tapahtunut, en tiedä mistä lähtisin tätä purkamaan. Luulin jo, että huono onneni koirien kanssa olisi taakse jäänyttä elämää, mutta ei. Tänä(kin) vuonna piti sanoa heipat kolmelle rakkaalle karvakorvalle – Mäihälle, Intolle ja Dumbolle. Samalla...

Pakki silmään

Inton kanssa on harjoiteltu nyt tarjoamista. Tyyppihän ei siis ole koskaan ollut mitenkään noheva tarjoamaan (koska koulutusmetodit on ollut kaikkea muuta..), joten työtä on riittänyt. Mutta työ palkitaan ja nyt Into on oppinut muunmuassa peruuttamaan – ja se on opetettu puhtaasti tarjoamisen kautta takaperinketjuttamalla. Katsokaa itse! Ja miksi opetin tämän taidon? Ihan siksi, että opin kouluttajana kouluttamaan ja että Into oppii tarjoamaan sekä ajattelemaan niillä herneen kokoisilla aivoillaan... ;-)