Siirry pääsisältöön

Koskaan ei tiedä kauanko on aikaa ..


... ei koskaan. Meillä käy Paavon kanssa yhteinen aika vähiin – Paavolla todettiin suussa luusyöpä.

Ja meillä piti olla aikaa vielä monta vuotta yhdessä.
Nyt meillä on enää viikko. 

Rakastan sua <3

Kommentit

  1. Voi surkeus. Voimia, paljon voimia <3

    On helpompaa, kun osaa valmistautua ja viettää viiemiset hetket rakkaan kanssa. Mun rakas riuhdottiin vaan pois, enkä varmaan ole vieläkään kunnolla toipunut siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riesa vietiin minulta myös nopeasti – diagnoosin saannista (josta piti vielä toipua) meni 3 päivää kun jouduin rakkaastani luopumaan. Nyt luusyöpä tuli myös kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kukaan ei osannut odottaa tätä lopputulosta.

      Aina yhtä kamalaa, kun joutuu rakkaastaan luopumaan. Josko tästä päästään ajan kanssa eteenpäin... :'(

      Kiitos <3

      Poista
  2. Voi ei :( Osanotot ja hurjasti voimia! ♥

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sekametelisoppa

Mitä täällä tapahtuu? Lokakuussa.. .. Dumbolle piti sanoa heihei, kun papan kunto romahti aivan yllättäen. .. Muusa asteli meidän elämään. .. Suoritin hyväksytysti ensimmäisen näytön kyyhkyillä. .. Aloitin työt Mustissa ja Mirrissä. Marraskuussa.. .. Valmistuin eläintenkouluttajaksi .. löydettiin KePon kanssa ensimmäinen, yhteinen koti ja muuttorumba alkoi. .. Treenattiin, käytiin töissä ja totuteltiin uuteen laumakokoonpanoon. Joulukuussa.. .. Muutettiin maalle. .. Remontoitiin uutta kotia, oltiin otsonoinnin takia evakossa siellä ja täällä. .. Käytiin töissä. .. Saatiin kennelyskä, joten jäätiin loppuvuodeksi treenitauolle. .. Nauru lähti opastesteihin, joten taas opetellaan eloa uudella kokoonpanolla. Paljon on taas tapahtunut, en tiedä mistä lähtisin tätä purkamaan. Luulin jo, että huono onneni koirien kanssa olisi taakse jäänyttä elämää, mutta ei. Tänä(kin) vuonna piti sanoa heipat kolmelle rakkaalle karvakorvalle – Mäihälle, Intolle ja Dumbolle. Samalla

Kun matto vedettiin jalkojen alta

Me käytiin sitten siellä luustokuvissa, eikä tulokset olleet lohduttavia. Koira muuten priimaa, mutta molemmissa olkanivelissä kasvuhäiriö (OCD).  Koira oireilee vahvasti ja leikkaus tarvittaisiin. Leikkauksesta huolimatta ei takeita siihen ole, että käyttöä tulisi kestämään. Lähdettiin itku silmässä kotiin kipulääkekuurin ja tokkuraisen koiran kanssa.  Soittelin parin päivän aikana eripuolille Suomea eri eläinlääkäreille ja  ortopedeille. Vastaukset eivät olleet lohduttavia – kotikoiraksi leikkauksien jälkeen, mutta tuleeko pää kestämään kevyttä kotikoiran elämää kun kyseessä on kuitenkin näin aktiivinen ja vietikäs koira. Juttelin lisää kasvattajan, maalimiehemme ja malinoisharrastajien kanssa. Seurasin koiraa, kun se oli ollut muutaman päivän vahvalla kipulääkekuurilla. Mäihä oli kuin eri koira – märkä rätti heitettiin naamalleni taas. En ollut tajunnut, kuinka kipeä koirani onkaan ollut. Leikkauksen takeet leikkauksen hintaan nähden eivät vakuuta. Leikkauksella saavute