Siirry pääsisältöön

Koskaan ei tiedä kauanko on aikaa ..


... ei koskaan. Meillä käy Paavon kanssa yhteinen aika vähiin – Paavolla todettiin suussa luusyöpä.

Ja meillä piti olla aikaa vielä monta vuotta yhdessä.
Nyt meillä on enää viikko. 

Rakastan sua <3

Kommentit

  1. Sussu4. huhtikuuta 2017 klo 5.45

    Voi surkeus. Voimia, paljon voimia <3

    On helpompaa, kun osaa valmistautua ja viettää viiemiset hetket rakkaan kanssa. Mun rakas riuhdottiin vaan pois, enkä varmaan ole vieläkään kunnolla toipunut siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wiivi5. huhtikuuta 2017 klo 10.51

      Riesa vietiin minulta myös nopeasti – diagnoosin saannista (josta piti vielä toipua) meni 3 päivää kun jouduin rakkaastani luopumaan. Nyt luusyöpä tuli myös kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kukaan ei osannut odottaa tätä lopputulosta.

      Aina yhtä kamalaa, kun joutuu rakkaastaan luopumaan. Josko tästä päästään ajan kanssa eteenpäin... :'(

      Kiitos <3

      Poista
  2. Canidae4. huhtikuuta 2017 klo 22.50

    Voi ei :( Osanotot ja hurjasti voimia! ♥

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tuu messiin!

Hyppää kyytiin meidän joukkoon sekalaiseen! Olen kaivannut päiväkirjaa itselleni. Koitin kirjoittaa ihan old school -meiningillä lähinnä treenipäiväkirjaa, mutta tuntui kuin jotain olisi jäänyt puuttumaan. Se jotain oli kuvat ja videot, joita tulee otettua niin puhelimella kuin kamerallakin lähestulkoon päivittäin. Niinpä päätin pistää jälleen blogin  päiväkirjan pystyyn – näin saan näppärästi yhdistettyä molemmat samalla kertaa. Tämä päivyri ei tule täyttymään yhteistyöpostauksista, ei viimeiseen asti viilatuista kisasuunnitelmista tai pinnalla olevista postausideoista. Tämä blogi tulee täyttymään meidän omasta arjesta niin ylä- kuin alamäkineen, treeneistä treenikentillä tai takapihalla (tai missä ikinä  nyt mennäänkään), tasapaksusta arjesta tai hauskoista reissuista. Siitä, mitä ikinä keksitäänkään tehdä. Pyrin siihen, että meidän päivyri on juuri niin meidän näköinen kuin se vain voi olla. Ja vaikka tästä tulee päivyri lähinnä vain itseäni varten, otan tietenkin mielelläni
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kotiläksyjä

Eläintenkouluttajaopiskelijana tykkään meidän kotiläksyistä – nyt ne on ollut erilaisia tehtävien opettamista pääasiassa sheippaamalla. Itse olen tehnyt läksyjä omien koirien kanssa, mutta luokkalaiset joilla on ollut mahdollisuus, ovat tehneet mm. hevosten, sikojen, naalien ja lampaiden kanssa samoja tehtäviä. Vaikka yleensä olen ollut varsin nihkeä tekemään kotiläksyjä, on näitä läksyjä tehnyt enemmän kuin mielellään!  Mäihän kanssa on tehty targettia niin, että tehtävänä on ollut koskea siihen vasemmalla etujalalla. Inton kanssa on ollut nenäkosketus targettiin ja tätä aiotaan käyttää hieman jatkojalostettuna seuraamisen uudelleen opettamisessa... Siitä lisää myöhemmin. ;-) Haluatteko kuulla enemmänkin opiskelusta eläintenkouluttajaksi?     Mäihä ja target työskentely ensimmäistä kertaa niin, että targettia piti koskea vasemmalla etujalalla. Hyvin poika hoksasi juonen. Ja Into säestää taustalla – neitikin olisi halunnut niin kovasti hommiin!  Into ja nenätarget. Int
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pakki silmään

Inton kanssa on harjoiteltu nyt tarjoamista. Tyyppihän ei siis ole koskaan ollut mitenkään noheva tarjoamaan (koska koulutusmetodit on ollut kaikkea muuta..), joten työtä on riittänyt. Mutta työ palkitaan ja nyt Into on oppinut muunmuassa peruuttamaan – ja se on opetettu puhtaasti tarjoamisen kautta takaperinketjuttamalla. Katsokaa itse! Ja miksi opetin tämän taidon? Ihan siksi, että opin kouluttajana kouluttamaan ja että Into oppii tarjoamaan sekä ajattelemaan niillä herneen kokoisilla aivoillaan... ;-)
Lähetä kommentti
Lue lisää