Siirry pääsisältöön

2 viikkoa kokeeseen...

Me ilmottauduttiin kaveriporukalla hyvin hölmönrohkeasti toko-kokeeseen, joka järjestetään täällä Rovaniemellä lauantaina 6. toukokuuta. Ilmottautuessa kokeeseen oli vielä kuukausi aikaa treenata, nyt enää pari hassua viikkoa (jona aikana pitäisi hoitaa myös muun muassa yksi muutto.. :D ). Into on niin kesken kun vain voi olla, mutta mennään nyt kokeeseen katsomaan mitä tulee. Hyväksyttyä tulosta lähdetään ALO-luokasta hakemaan..

Ollaan me treenattu. Nouto on meidän mahdottomuus – Into paineistuu järkyttävästi kapulasta lähelläni ja tahtoisi mälvätä (okei, on se jo paljon parempi kuin alussa, sillä alussa sorvasi kapulaa kuin majava). Pitoa ei olla vielä tehty vaan mennään vähän perse edellä puuhun ja aloitetaan kantamisen rauhoittamisesta ja sitä kautta rakennetaan rauhallinen pito. Ehkä sitten joskus.



Hyppyä ollaan otettu lähinnä PK-esteellä, mutta tänään otettiin ensimmäistä kertaa tokon kisahypyllä ja samoin ensimmäistä kertaa otettin myös hypyn kautta tulo sivulle perusasentoon. Ja tuo kärppähän osasi tuon homman! Toinen onnistunut suoritus videolla.


Seuraamisessa ollaan alettu kisoja ajatellen häivyttämään palkkaa kokonaan pois (taskuun). Vähän väljä paikoittain, mutta on kuitenkin ihan OK siihen nähden, että kisoihin on enää pari viikkoa aikaa ja kaikki tehdään nyt hieman pikakelauksella. Inton kanssa päädyttiin nyt siihen, että palkka tulee muualta (loppupalkkana pallo kentän reunalla, jonka saa hakea aivan viimeiseksi), tai sitten ollaan treenattu ihan kauko-ohjatun pallonheittimen kanssa jolloin palkkapallo tulee sieltä. Tämä on rauhoittanut koiraa älyttömästi, kun palkka enää hyvin harvoin tippuu minulta. Intolla meinas minun kanssa tappeluleikit mennä hieman höpöksi ja ne laittoi pienen malinuaan pään aivan sekaisin ja sitten viretaso olikin aivan överi.. Palkkaan itse lähinnä sosiaalisella palkalla tai ruualla nyt hetken.


Jäävien treenaaminen aloitettiin Anna-Kaisa Loirin seminaarissa 8.-9.4. Liikkeestä maahan on jo hyvin varma liikkeenä, apuja on saatu häivytettyä todella pieniin jo ja Into pysyy maassa varmasti.  Maahan meno on myös ripeä ja suora. Hyvä Kirppu!



Paikkamakuuta on minusta hyvin tylsää treenata, mutta sitä on nyt otettu erilaisilla kokoonpanoilla ja erilaisissa paikoissa. Häiriöinä on ollut muun muassa kentän toisella laidalla lentävä pallo (saaalistaaaa!! T. Into), mutta tuo närppäkirppu PYSYI paikkamakuussa hievahtamatta. Mahtavaa! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sekametelisoppa

Mitä täällä tapahtuu? Lokakuussa.. .. Dumbolle piti sanoa heihei, kun papan kunto romahti aivan yllättäen. .. Muusa asteli meidän elämään. .. Suoritin hyväksytysti ensimmäisen näytön kyyhkyillä. .. Aloitin työt Mustissa ja Mirrissä. Marraskuussa.. .. Valmistuin eläintenkouluttajaksi .. löydettiin KePon kanssa ensimmäinen, yhteinen koti ja muuttorumba alkoi. .. Treenattiin, käytiin töissä ja totuteltiin uuteen laumakokoonpanoon. Joulukuussa.. .. Muutettiin maalle. .. Remontoitiin uutta kotia, oltiin otsonoinnin takia evakossa siellä ja täällä. .. Käytiin töissä. .. Saatiin kennelyskä, joten jäätiin loppuvuodeksi treenitauolle. .. Nauru lähti opastesteihin, joten taas opetellaan eloa uudella kokoonpanolla. Paljon on taas tapahtunut, en tiedä mistä lähtisin tätä purkamaan. Luulin jo, että huono onneni koirien kanssa olisi taakse jäänyttä elämää, mutta ei. Tänä(kin) vuonna piti sanoa heipat kolmelle rakkaalle karvakorvalle – Mäihälle, Intolle ja Dumbolle. Samalla...

Mitä meille kuuluu?

Hiljaiseloa on pitänyt täällä blogin puolella, mutta arki onkin ollut yhtä hulinaa. Pennut kasvaa (Nauru jo 6,5kk ja Surku 4,5kk) hurjaa vauhtia ja oppivat asioita sitäkin hurjemmalla vauhdilla. Molemmat ovat hyvin mutkattomia kavereita joiden kanssa reissaaminen ja tekeminen on todella helppoa. Kyllä taputan itseäni olalle ja kiitän, että jaksoin tehdä töitä molempien kanssa heti 7 viikon iästä lähtien niin rauhoittumisen, kontaktin kuin työmoottorin herättelyn parissa! Hyvä me! Näyttöpäivät on lyöty lukkoon. Jos kaikki menee niinkuin suunnittelin ja hyvin käy, niin valmistun jo ensi kuun lopussa eläintenkouluttajaksi. Huhhuh. Tuntuu, että olen vieläkin niin lasten saappaissa kouluttajana, mutta silti kehitys on ollut aivan huimaa vain vuodessa.  Viimeinen kouluviikko olisi ensiviikolla, viime viikko oltiin Ranualla kouluttamassa Ranua Zoon eläimiä. Oli meinaan mahtava kokemus! Nyt vain pitäisi vielä jaksaa rutistaa tämä loppusuora onnistuneesti purkkiin, vaikka tuntuu, että ...

Koskaan ei tiedä kauanko on aikaa ..

... ei koskaan. Meillä käy Paavon kanssa yhteinen aika vähiin – Paavolla todettiin suussa luusyöpä. Ja meillä piti olla aikaa vielä monta vuotta yhdessä. Nyt meillä on enää viikko.  Rakastan sua <3