Siirry pääsisältöön

RIP Paavo


BH Basti vom Buntzelberg
musta saksanpaimenkoira, uros
1.6.2009 – 10.4.2017


Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden. 
Olen kimallus tähden, olen pilven lento, 
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun,

mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä.

(Vuokko Laatio)

Rakkaus ei kukoistanut heti alkuun meidän välillä, mutta olen aivan tajuttoman kiitollinen siitä, että lopulta meidän tiemme kohtasivat. Paavosta on kuoriutunut aivan mahtava persoona eläkepäivillään. Herra uskaltaa nykyään heittäytyä, tekee aina parhaansa kun ollaan töissä ja ottaa palautteen hyvin herkästi vastaan. Ja koirasta, josta sanottiin ettei siitä ole reissaajaksi, on kuoriutunut ihan hiton hyvä reissukaveri ihan minne vain keksii mennä! 

Uskon, että jokainen koira elämässä opettaa jotain omistajalleen. Tämä koira on opettanut aivan uskomattoman paljon, eikä ole antanut mitään ilmaiseksi. Miten muodostaa koiralle työmotivaatio, kun se on usean vuoden ajan poljettu pois? Miten monella tapaa voi yrittää korjata tehtyjä virheitä ja huonoja toimintamalleja? Mitä on oikeasti periksiantamattomuus? Tämä koira on opettanut sen, että mikä vain voi olla mahdollista jos vain itse uskot siihen ja teet töitä sen eteen. Ja kun muistat olla nöyrä. Perhana kun se voi olla joskus vaikeaa. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koskaan ei tiedä kauanko on aikaa ..

... ei koskaan. Meillä käy Paavon kanssa yhteinen aika vähiin – Paavolla todettiin suussa luusyöpä. Ja meillä piti olla aikaa vielä monta vuotta yhdessä. Nyt meillä on enää viikko.  Rakastan sua <3
4 kommenttia
Lue lisää

Sekametelisoppa

Mitä täällä tapahtuu? Lokakuussa.. .. Dumbolle piti sanoa heihei, kun papan kunto romahti aivan yllättäen. .. Muusa asteli meidän elämään. .. Suoritin hyväksytysti ensimmäisen näytön kyyhkyillä. .. Aloitin työt Mustissa ja Mirrissä. Marraskuussa.. .. Valmistuin eläintenkouluttajaksi .. löydettiin KePon kanssa ensimmäinen, yhteinen koti ja muuttorumba alkoi. .. Treenattiin, käytiin töissä ja totuteltiin uuteen laumakokoonpanoon. Joulukuussa.. .. Muutettiin maalle. .. Remontoitiin uutta kotia, oltiin otsonoinnin takia evakossa siellä ja täällä. .. Käytiin töissä. .. Saatiin kennelyskä, joten jäätiin loppuvuodeksi treenitauolle. .. Nauru lähti opastesteihin, joten taas opetellaan eloa uudella kokoonpanolla. Paljon on taas tapahtunut, en tiedä mistä lähtisin tätä purkamaan. Luulin jo, että huono onneni koirien kanssa olisi taakse jäänyttä elämää, mutta ei. Tänä(kin) vuonna piti sanoa heipat kolmelle rakkaalle karvakorvalle – Mäihälle, Intolle ja Dumbolle. Samalla...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pakki silmään

Inton kanssa on harjoiteltu nyt tarjoamista. Tyyppihän ei siis ole koskaan ollut mitenkään noheva tarjoamaan (koska koulutusmetodit on ollut kaikkea muuta..), joten työtä on riittänyt. Mutta työ palkitaan ja nyt Into on oppinut muunmuassa peruuttamaan – ja se on opetettu puhtaasti tarjoamisen kautta takaperinketjuttamalla. Katsokaa itse! Ja miksi opetin tämän taidon? Ihan siksi, että opin kouluttajana kouluttamaan ja että Into oppii tarjoamaan sekä ajattelemaan niillä herneen kokoisilla aivoillaan... ;-)
Lähetä kommentti
Lue lisää