Siirry pääsisältöön

RIP Paavo


BH Basti vom Buntzelberg
musta saksanpaimenkoira, uros
1.6.2009 – 10.4.2017


Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden. 
Olen kimallus tähden, olen pilven lento, 
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun,

mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä.

(Vuokko Laatio)

Rakkaus ei kukoistanut heti alkuun meidän välillä, mutta olen aivan tajuttoman kiitollinen siitä, että lopulta meidän tiemme kohtasivat. Paavosta on kuoriutunut aivan mahtava persoona eläkepäivillään. Herra uskaltaa nykyään heittäytyä, tekee aina parhaansa kun ollaan töissä ja ottaa palautteen hyvin herkästi vastaan. Ja koirasta, josta sanottiin ettei siitä ole reissaajaksi, on kuoriutunut ihan hiton hyvä reissukaveri ihan minne vain keksii mennä! 

Uskon, että jokainen koira elämässä opettaa jotain omistajalleen. Tämä koira on opettanut aivan uskomattoman paljon, eikä ole antanut mitään ilmaiseksi. Miten muodostaa koiralle työmotivaatio, kun se on usean vuoden ajan poljettu pois? Miten monella tapaa voi yrittää korjata tehtyjä virheitä ja huonoja toimintamalleja? Mitä on oikeasti periksiantamattomuus? Tämä koira on opettanut sen, että mikä vain voi olla mahdollista jos vain itse uskot siihen ja teet töitä sen eteen. Ja kun muistat olla nöyrä. Perhana kun se voi olla joskus vaikeaa. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tuu messiin!

Hyppää kyytiin meidän joukkoon sekalaiseen! Olen kaivannut päiväkirjaa itselleni. Koitin kirjoittaa ihan old school -meiningillä lähinnä treenipäiväkirjaa, mutta tuntui kuin jotain olisi jäänyt puuttumaan. Se jotain oli kuvat ja videot, joita tulee otettua niin puhelimella kuin kamerallakin lähestulkoon päivittäin. Niinpä päätin pistää jälleen blogin  päiväkirjan pystyyn – näin saan näppärästi yhdistettyä molemmat samalla kertaa. Tämä päivyri ei tule täyttymään yhteistyöpostauksista, ei viimeiseen asti viilatuista kisasuunnitelmista tai pinnalla olevista postausideoista. Tämä blogi tulee täyttymään meidän omasta arjesta niin ylä- kuin alamäkineen, treeneistä treenikentillä tai takapihalla (tai missä ikinä  nyt mennäänkään), tasapaksusta arjesta tai hauskoista reissuista. Siitä, mitä ikinä keksitäänkään tehdä. Pyrin siihen, että meidän päivyri on juuri niin meidän näköinen kuin se vain voi olla. Ja vaikka tästä tulee päivyri lähinnä vain itseäni varten, otan tietenkin mielelläni
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kotiläksyjä

Eläintenkouluttajaopiskelijana tykkään meidän kotiläksyistä – nyt ne on ollut erilaisia tehtävien opettamista pääasiassa sheippaamalla. Itse olen tehnyt läksyjä omien koirien kanssa, mutta luokkalaiset joilla on ollut mahdollisuus, ovat tehneet mm. hevosten, sikojen, naalien ja lampaiden kanssa samoja tehtäviä. Vaikka yleensä olen ollut varsin nihkeä tekemään kotiläksyjä, on näitä läksyjä tehnyt enemmän kuin mielellään!  Mäihän kanssa on tehty targettia niin, että tehtävänä on ollut koskea siihen vasemmalla etujalalla. Inton kanssa on ollut nenäkosketus targettiin ja tätä aiotaan käyttää hieman jatkojalostettuna seuraamisen uudelleen opettamisessa... Siitä lisää myöhemmin. ;-) Haluatteko kuulla enemmänkin opiskelusta eläintenkouluttajaksi?     Mäihä ja target työskentely ensimmäistä kertaa niin, että targettia piti koskea vasemmalla etujalalla. Hyvin poika hoksasi juonen. Ja Into säestää taustalla – neitikin olisi halunnut niin kovasti hommiin!  Into ja nenätarget. Int
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pakki silmään

Inton kanssa on harjoiteltu nyt tarjoamista. Tyyppihän ei siis ole koskaan ollut mitenkään noheva tarjoamaan (koska koulutusmetodit on ollut kaikkea muuta..), joten työtä on riittänyt. Mutta työ palkitaan ja nyt Into on oppinut muunmuassa peruuttamaan – ja se on opetettu puhtaasti tarjoamisen kautta takaperinketjuttamalla. Katsokaa itse! Ja miksi opetin tämän taidon? Ihan siksi, että opin kouluttajana kouluttamaan ja että Into oppii tarjoamaan sekä ajattelemaan niillä herneen kokoisilla aivoillaan... ;-)
Lähetä kommentti
Lue lisää