Siirry pääsisältöön

RIP Paavo


BH Basti vom Buntzelberg
musta saksanpaimenkoira, uros
1.6.2009 – 10.4.2017


Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden. 
Olen kimallus tähden, olen pilven lento, 
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun,

mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä.

(Vuokko Laatio)

Rakkaus ei kukoistanut heti alkuun meidän välillä, mutta olen aivan tajuttoman kiitollinen siitä, että lopulta meidän tiemme kohtasivat. Paavosta on kuoriutunut aivan mahtava persoona eläkepäivillään. Herra uskaltaa nykyään heittäytyä, tekee aina parhaansa kun ollaan töissä ja ottaa palautteen hyvin herkästi vastaan. Ja koirasta, josta sanottiin ettei siitä ole reissaajaksi, on kuoriutunut ihan hiton hyvä reissukaveri ihan minne vain keksii mennä! 

Uskon, että jokainen koira elämässä opettaa jotain omistajalleen. Tämä koira on opettanut aivan uskomattoman paljon, eikä ole antanut mitään ilmaiseksi. Miten muodostaa koiralle työmotivaatio, kun se on usean vuoden ajan poljettu pois? Miten monella tapaa voi yrittää korjata tehtyjä virheitä ja huonoja toimintamalleja? Mitä on oikeasti periksiantamattomuus? Tämä koira on opettanut sen, että mikä vain voi olla mahdollista jos vain itse uskot siihen ja teet töitä sen eteen. Ja kun muistat olla nöyrä. Perhana kun se voi olla joskus vaikeaa. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä meille kuuluu?

Hiljaiseloa on pitänyt täällä blogin puolella, mutta arki onkin ollut yhtä hulinaa. Pennut kasvaa (Nauru jo 6,5kk ja Surku 4,5kk) hurjaa vauhtia ja oppivat asioita sitäkin hurjemmalla vauhdilla. Molemmat ovat hyvin mutkattomia kavereita joiden kanssa reissaaminen ja tekeminen on todella helppoa. Kyllä taputan itseäni olalle ja kiitän, että jaksoin tehdä töitä molempien kanssa heti 7 viikon iästä lähtien niin rauhoittumisen, kontaktin kuin työmoottorin herättelyn parissa! Hyvä me! Näyttöpäivät on lyöty lukkoon. Jos kaikki menee niinkuin suunnittelin ja hyvin käy, niin valmistun jo ensi kuun lopussa eläintenkouluttajaksi. Huhhuh. Tuntuu, että olen vieläkin niin lasten saappaissa kouluttajana, mutta silti kehitys on ollut aivan huimaa vain vuodessa.  Viimeinen kouluviikko olisi ensiviikolla, viime viikko oltiin Ranualla kouluttamassa Ranua Zoon eläimiä. Oli meinaan mahtava kokemus! Nyt vain pitäisi vielä jaksaa rutistaa tämä loppusuora onnistuneesti purkkiin, vaikka tuntuu, että olen
Lähetä kommentti
Lue lisää

En olisi ikinä uskonut..

.. että tuli aika vielä toisien hyvästien. Into oli kipeä. Todella kipeä. Sai pahoja kipukohtauksia, mutta kuitenkaan ei selkeää syytä kivun aiheuttajalle löytynyt. Olen musertunut. Aurinkoni, minun oma pieni Aurinkoni, on poissa. Poissa. Kauniita unia rakas Into. Rakastan sua aina. Kerro Mäihälle, Bastille ja Riesalle terveisiä <3 
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kun matto vedettiin jalkojen alta

Me käytiin sitten siellä luustokuvissa, eikä tulokset olleet lohduttavia. Koira muuten priimaa, mutta molemmissa olkanivelissä kasvuhäiriö (OCD).  Koira oireilee vahvasti ja leikkaus tarvittaisiin. Leikkauksesta huolimatta ei takeita siihen ole, että käyttöä tulisi kestämään. Lähdettiin itku silmässä kotiin kipulääkekuurin ja tokkuraisen koiran kanssa.  Soittelin parin päivän aikana eripuolille Suomea eri eläinlääkäreille ja  ortopedeille. Vastaukset eivät olleet lohduttavia – kotikoiraksi leikkauksien jälkeen, mutta tuleeko pää kestämään kevyttä kotikoiran elämää kun kyseessä on kuitenkin näin aktiivinen ja vietikäs koira. Juttelin lisää kasvattajan, maalimiehemme ja malinoisharrastajien kanssa. Seurasin koiraa, kun se oli ollut muutaman päivän vahvalla kipulääkekuurilla. Mäihä oli kuin eri koira – märkä rätti heitettiin naamalleni taas. En ollut tajunnut, kuinka kipeä koirani onkaan ollut. Leikkauksen takeet leikkauksen hintaan nähden eivät vakuuta. Leikkauksella saavute
Lähetä kommentti
Lue lisää