Siirry pääsisältöön

RIP Mäihä

Malinuts Ruger
Belgianpaimenkoira malinois, uros
14.4.2017 – 15.3.2018
Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden. 
Olen kimallus tähden, olen pilven lento, 

olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun,
mukana jokaisen nousevan aamun

ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

Vuokko Laatio

Kun kerran aloitettiin ottamaan näitä koiria, joita ei ikinä pitänyt tulla, niin jatketaan samalla linjalla.. ;-)

Ikinä ei minun pitänyt ottaa toista malinoisia, mutta niin vain Mäihä asteli meidän elämään. Olen aivan rakastunut tähän pakkaukseen – Mäihä on hyvin rauhallinen ja avoin, mutta potkua löytyy kun sitä kaivataan. Töitä tehdessä on todellakin sitä tekemisen meininkiä! 

Aika näyttää mitä Mäihästä tulee, mutta tarkoitus olisi saada siitä kisakaveri mondioringiin. Nyt keskitytään vain kasvamaan kunnon koirakansalaisiksi ja tehdään pohjia puruihin sekä tottikseen. Jälkeä ollaan ajettu vielä, kun kelejäkin siihen on. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sekametelisoppa

Mitä täällä tapahtuu? Lokakuussa.. .. Dumbolle piti sanoa heihei, kun papan kunto romahti aivan yllättäen. .. Muusa asteli meidän elämään. .. Suoritin hyväksytysti ensimmäisen näytön kyyhkyillä. .. Aloitin työt Mustissa ja Mirrissä. Marraskuussa.. .. Valmistuin eläintenkouluttajaksi .. löydettiin KePon kanssa ensimmäinen, yhteinen koti ja muuttorumba alkoi. .. Treenattiin, käytiin töissä ja totuteltiin uuteen laumakokoonpanoon. Joulukuussa.. .. Muutettiin maalle. .. Remontoitiin uutta kotia, oltiin otsonoinnin takia evakossa siellä ja täällä. .. Käytiin töissä. .. Saatiin kennelyskä, joten jäätiin loppuvuodeksi treenitauolle. .. Nauru lähti opastesteihin, joten taas opetellaan eloa uudella kokoonpanolla. Paljon on taas tapahtunut, en tiedä mistä lähtisin tätä purkamaan. Luulin jo, että huono onneni koirien kanssa olisi taakse jäänyttä elämää, mutta ei. Tänä(kin) vuonna piti sanoa heipat kolmelle rakkaalle karvakorvalle – Mäihälle, Intolle ja Dumbolle. Samalla...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mitä meille kuuluu?

Hiljaiseloa on pitänyt täällä blogin puolella, mutta arki onkin ollut yhtä hulinaa. Pennut kasvaa (Nauru jo 6,5kk ja Surku 4,5kk) hurjaa vauhtia ja oppivat asioita sitäkin hurjemmalla vauhdilla. Molemmat ovat hyvin mutkattomia kavereita joiden kanssa reissaaminen ja tekeminen on todella helppoa. Kyllä taputan itseäni olalle ja kiitän, että jaksoin tehdä töitä molempien kanssa heti 7 viikon iästä lähtien niin rauhoittumisen, kontaktin kuin työmoottorin herättelyn parissa! Hyvä me! Näyttöpäivät on lyöty lukkoon. Jos kaikki menee niinkuin suunnittelin ja hyvin käy, niin valmistun jo ensi kuun lopussa eläintenkouluttajaksi. Huhhuh. Tuntuu, että olen vieläkin niin lasten saappaissa kouluttajana, mutta silti kehitys on ollut aivan huimaa vain vuodessa.  Viimeinen kouluviikko olisi ensiviikolla, viime viikko oltiin Ranualla kouluttamassa Ranua Zoon eläimiä. Oli meinaan mahtava kokemus! Nyt vain pitäisi vielä jaksaa rutistaa tämä loppusuora onnistuneesti purkkiin, vaikka tuntuu, että ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Koskaan ei tiedä kauanko on aikaa ..

... ei koskaan. Meillä käy Paavon kanssa yhteinen aika vähiin – Paavolla todettiin suussa luusyöpä. Ja meillä piti olla aikaa vielä monta vuotta yhdessä. Nyt meillä on enää viikko.  Rakastan sua <3
4 kommenttia
Lue lisää