Siirry pääsisältöön

Surkuhupaisaa


Elo on ollut melko rauhallista. Työharjoittelua, töitä, etäopintoja ja koirien kanssa treenaamista. Helteistä nauttimista ja uimista. Ei ole osannut tulla tänne mitään kertomaan, kauhean vaikea on saada mitään aloitettua. 

Heinäkuun alkupuolella tehtiin reissu Ypäjälle. Koirat autoon ja menoksi! Mukaan Ypäjältä tarttui pieni ja tulinen Surku-neiti. Tässä talossa asuu jälleen mäyräkoira! Kakarat on aivan paita ja perse. Majakka ja perävaunu. Keksivät kaikkea mahdollista pääni menoksi...


Nauru kasvaa ihan hurjaa vauhtia. Nyt herralla on ikää 5 kuukautta ja painoa reilu 12 kiloa. Iso poika jo! Surku painaa 3 kiloa ja on nyt 10 viikkoa vanha. Kasvais äkkiä, tämä pentu on aivan kamala termiitti. Hampaat uppoaa kaikkeen mahdolliseen. Siis aivan kaikkeen mahdolliseen...

Surku tuli hieman nopealla aikataululla, kun haluamastani yhdistelmästä vapautuikin pentu meille. Surkusta kaavaillaan miehelle metsästyskaveria ja minä koitan vääntää siitä jotain tokomäyrää itselleni. Mie niin tartten sen oman harrastuskaverin!



Opinnot jatkuu tässä kuussa lähiviikon merkeissä. Työharjoittelusopimus on vielä tämän kuun loppuun voimassa, sitten vaihdankin toiseen paikkaan harkkaan. Ja minun pitäisi valmistua jo syksyn aikana – apua! En ole vielä todellakaan valmis..!
Hain muuten opiskelemaan hieman lisää. On se vaikeaa, kun ei tiedä mitä haluaa sitten isona työkseen tehdä. Tai tiedän, mutta työpaikka pitäisi vielä saada. No, opiskellaan nyt hieman lisää.. ;-)





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2 viikkoa kokeeseen...

Me ilmottauduttiin kaveriporukalla hyvin hölmönrohkeasti toko-kokeeseen, joka järjestetään täällä Rovaniemellä lauantaina 6. toukokuuta. Ilmottautuessa kokeeseen oli vielä kuukausi aikaa treenata, nyt enää pari hassua viikkoa (jona aikana pitäisi hoitaa myös muun muassa yksi muutto.. :D ). Into on niin kesken kun vain voi olla, mutta mennään nyt kokeeseen katsomaan mitä tulee. Hyväksyttyä tulosta lähdetään ALO-luokasta hakemaan.. Ollaan me treenattu. Nouto  on meidän mahdottomuus – Into paineistuu järkyttävästi kapulasta lähelläni ja tahtoisi mälvätä (okei, on se jo paljon parempi kuin alussa, sillä alussa sorvasi kapulaa kuin majava). Pitoa ei olla vielä tehty vaan mennään vähän perse edellä puuhun ja aloitetaan kantamisen rauhoittamisesta ja sitä kautta rakennetaan rauhallinen pito. Ehkä sitten joskus. Henkilön Wiivi (@wiiiviiii) jakama julkaisu 18. 04ta 2017 klo 2.52 PDT Hyppyä   ollaan otettu lähinnä PK-esteellä, mutta tänään otettiin ensimmäistä kertaa tokon

En olisi ikinä uskonut..

.. että tuli aika vielä toisien hyvästien. Into oli kipeä. Todella kipeä. Sai pahoja kipukohtauksia, mutta kuitenkaan ei selkeää syytä kivun aiheuttajalle löytynyt. Olen musertunut. Aurinkoni, minun oma pieni Aurinkoni, on poissa. Poissa. Kauniita unia rakas Into. Rakastan sua aina. Kerro Mäihälle, Bastille ja Riesalle terveisiä <3 

Kun ikävä iskee...

Ikävä Bastia ja Riesaa kohtaan iskee edelleen lähes päivittäin.  7 kuukautta ilman Riesaa. 4 kuukautta ilman Bastia.  Liian kauan ilman rakkaita. Antaisin mitä vain, että saisin teidät takaisin...    Kuva jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi yhteiskuvaksi laumasta..