Siirry pääsisältöön

Surkuhupaisaa


Elo on ollut melko rauhallista. Työharjoittelua, töitä, etäopintoja ja koirien kanssa treenaamista. Helteistä nauttimista ja uimista. Ei ole osannut tulla tänne mitään kertomaan, kauhean vaikea on saada mitään aloitettua. 

Heinäkuun alkupuolella tehtiin reissu Ypäjälle. Koirat autoon ja menoksi! Mukaan Ypäjältä tarttui pieni ja tulinen Surku-neiti. Tässä talossa asuu jälleen mäyräkoira! Kakarat on aivan paita ja perse. Majakka ja perävaunu. Keksivät kaikkea mahdollista pääni menoksi...


Nauru kasvaa ihan hurjaa vauhtia. Nyt herralla on ikää 5 kuukautta ja painoa reilu 12 kiloa. Iso poika jo! Surku painaa 3 kiloa ja on nyt 10 viikkoa vanha. Kasvais äkkiä, tämä pentu on aivan kamala termiitti. Hampaat uppoaa kaikkeen mahdolliseen. Siis aivan kaikkeen mahdolliseen...

Surku tuli hieman nopealla aikataululla, kun haluamastani yhdistelmästä vapautuikin pentu meille. Surkusta kaavaillaan miehelle metsästyskaveria ja minä koitan vääntää siitä jotain tokomäyrää itselleni. Mie niin tartten sen oman harrastuskaverin!



Opinnot jatkuu tässä kuussa lähiviikon merkeissä. Työharjoittelusopimus on vielä tämän kuun loppuun voimassa, sitten vaihdankin toiseen paikkaan harkkaan. Ja minun pitäisi valmistua jo syksyn aikana – apua! En ole vielä todellakaan valmis..!
Hain muuten opiskelemaan hieman lisää. On se vaikeaa, kun ei tiedä mitä haluaa sitten isona työkseen tehdä. Tai tiedän, mutta työpaikka pitäisi vielä saada. No, opiskellaan nyt hieman lisää.. ;-)





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä meille kuuluu?

Hiljaiseloa on pitänyt täällä blogin puolella, mutta arki onkin ollut yhtä hulinaa. Pennut kasvaa (Nauru jo 6,5kk ja Surku 4,5kk) hurjaa vauhtia ja oppivat asioita sitäkin hurjemmalla vauhdilla. Molemmat ovat hyvin mutkattomia kavereita joiden kanssa reissaaminen ja tekeminen on todella helppoa. Kyllä taputan itseäni olalle ja kiitän, että jaksoin tehdä töitä molempien kanssa heti 7 viikon iästä lähtien niin rauhoittumisen, kontaktin kuin työmoottorin herättelyn parissa! Hyvä me! Näyttöpäivät on lyöty lukkoon. Jos kaikki menee niinkuin suunnittelin ja hyvin käy, niin valmistun jo ensi kuun lopussa eläintenkouluttajaksi. Huhhuh. Tuntuu, että olen vieläkin niin lasten saappaissa kouluttajana, mutta silti kehitys on ollut aivan huimaa vain vuodessa.  Viimeinen kouluviikko olisi ensiviikolla, viime viikko oltiin Ranualla kouluttamassa Ranua Zoon eläimiä. Oli meinaan mahtava kokemus! Nyt vain pitäisi vielä jaksaa rutistaa tämä loppusuora onnistuneesti purkkiin, vaikka tuntuu, että olen
Lähetä kommentti
Lue lisää

En olisi ikinä uskonut..

.. että tuli aika vielä toisien hyvästien. Into oli kipeä. Todella kipeä. Sai pahoja kipukohtauksia, mutta kuitenkaan ei selkeää syytä kivun aiheuttajalle löytynyt. Olen musertunut. Aurinkoni, minun oma pieni Aurinkoni, on poissa. Poissa. Kauniita unia rakas Into. Rakastan sua aina. Kerro Mäihälle, Bastille ja Riesalle terveisiä <3 
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kun matto vedettiin jalkojen alta

Me käytiin sitten siellä luustokuvissa, eikä tulokset olleet lohduttavia. Koira muuten priimaa, mutta molemmissa olkanivelissä kasvuhäiriö (OCD).  Koira oireilee vahvasti ja leikkaus tarvittaisiin. Leikkauksesta huolimatta ei takeita siihen ole, että käyttöä tulisi kestämään. Lähdettiin itku silmässä kotiin kipulääkekuurin ja tokkuraisen koiran kanssa.  Soittelin parin päivän aikana eripuolille Suomea eri eläinlääkäreille ja  ortopedeille. Vastaukset eivät olleet lohduttavia – kotikoiraksi leikkauksien jälkeen, mutta tuleeko pää kestämään kevyttä kotikoiran elämää kun kyseessä on kuitenkin näin aktiivinen ja vietikäs koira. Juttelin lisää kasvattajan, maalimiehemme ja malinoisharrastajien kanssa. Seurasin koiraa, kun se oli ollut muutaman päivän vahvalla kipulääkekuurilla. Mäihä oli kuin eri koira – märkä rätti heitettiin naamalleni taas. En ollut tajunnut, kuinka kipeä koirani onkaan ollut. Leikkauksen takeet leikkauksen hintaan nähden eivät vakuuta. Leikkauksella saavute
Lähetä kommentti
Lue lisää