Siirry pääsisältöön

Surkuhupaisaa


Elo on ollut melko rauhallista. Työharjoittelua, töitä, etäopintoja ja koirien kanssa treenaamista. Helteistä nauttimista ja uimista. Ei ole osannut tulla tänne mitään kertomaan, kauhean vaikea on saada mitään aloitettua. 

Heinäkuun alkupuolella tehtiin reissu Ypäjälle. Koirat autoon ja menoksi! Mukaan Ypäjältä tarttui pieni ja tulinen Surku-neiti. Tässä talossa asuu jälleen mäyräkoira! Kakarat on aivan paita ja perse. Majakka ja perävaunu. Keksivät kaikkea mahdollista pääni menoksi...


Nauru kasvaa ihan hurjaa vauhtia. Nyt herralla on ikää 5 kuukautta ja painoa reilu 12 kiloa. Iso poika jo! Surku painaa 3 kiloa ja on nyt 10 viikkoa vanha. Kasvais äkkiä, tämä pentu on aivan kamala termiitti. Hampaat uppoaa kaikkeen mahdolliseen. Siis aivan kaikkeen mahdolliseen...

Surku tuli hieman nopealla aikataululla, kun haluamastani yhdistelmästä vapautuikin pentu meille. Surkusta kaavaillaan miehelle metsästyskaveria ja minä koitan vääntää siitä jotain tokomäyrää itselleni. Mie niin tartten sen oman harrastuskaverin!



Opinnot jatkuu tässä kuussa lähiviikon merkeissä. Työharjoittelusopimus on vielä tämän kuun loppuun voimassa, sitten vaihdankin toiseen paikkaan harkkaan. Ja minun pitäisi valmistua jo syksyn aikana – apua! En ole vielä todellakaan valmis..!
Hain muuten opiskelemaan hieman lisää. On se vaikeaa, kun ei tiedä mitä haluaa sitten isona työkseen tehdä. Tai tiedän, mutta työpaikka pitäisi vielä saada. No, opiskellaan nyt hieman lisää.. ;-)





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotiläksyjä

Eläintenkouluttajaopiskelijana tykkään meidän kotiläksyistä – nyt ne on ollut erilaisia tehtävien opettamista pääasiassa sheippaamalla. Itse olen tehnyt läksyjä omien koirien kanssa, mutta luokkalaiset joilla on ollut mahdollisuus, ovat tehneet mm. hevosten, sikojen, naalien ja lampaiden kanssa samoja tehtäviä. Vaikka yleensä olen ollut varsin nihkeä tekemään kotiläksyjä, on näitä läksyjä tehnyt enemmän kuin mielellään!  Mäihän kanssa on tehty targettia niin, että tehtävänä on ollut koskea siihen vasemmalla etujalalla. Inton kanssa on ollut nenäkosketus targettiin ja tätä aiotaan käyttää hieman jatkojalostettuna seuraamisen uudelleen opettamisessa... Siitä lisää myöhemmin. ;-) Haluatteko kuulla enemmänkin opiskelusta eläintenkouluttajaksi?     Mäihä ja target työskentely ensimmäistä kertaa niin, että targettia piti koskea vasemmalla etujalalla. Hyvin poika hoksasi juonen. Ja Into säestää taustalla – neitikin olisi halunnut niin kovasti hommiin!  Into ja nenätarget. Int

Mitä meille kuuluu?

Hiljaiseloa on pitänyt täällä blogin puolella, mutta arki onkin ollut yhtä hulinaa. Pennut kasvaa (Nauru jo 6,5kk ja Surku 4,5kk) hurjaa vauhtia ja oppivat asioita sitäkin hurjemmalla vauhdilla. Molemmat ovat hyvin mutkattomia kavereita joiden kanssa reissaaminen ja tekeminen on todella helppoa. Kyllä taputan itseäni olalle ja kiitän, että jaksoin tehdä töitä molempien kanssa heti 7 viikon iästä lähtien niin rauhoittumisen, kontaktin kuin työmoottorin herättelyn parissa! Hyvä me! Näyttöpäivät on lyöty lukkoon. Jos kaikki menee niinkuin suunnittelin ja hyvin käy, niin valmistun jo ensi kuun lopussa eläintenkouluttajaksi. Huhhuh. Tuntuu, että olen vieläkin niin lasten saappaissa kouluttajana, mutta silti kehitys on ollut aivan huimaa vain vuodessa.  Viimeinen kouluviikko olisi ensiviikolla, viime viikko oltiin Ranualla kouluttamassa Ranua Zoon eläimiä. Oli meinaan mahtava kokemus! Nyt vain pitäisi vielä jaksaa rutistaa tämä loppusuora onnistuneesti purkkiin, vaikka tuntuu, että olen

Tuu messiin!

Hyppää kyytiin meidän joukkoon sekalaiseen! Olen kaivannut päiväkirjaa itselleni. Koitin kirjoittaa ihan old school -meiningillä lähinnä treenipäiväkirjaa, mutta tuntui kuin jotain olisi jäänyt puuttumaan. Se jotain oli kuvat ja videot, joita tulee otettua niin puhelimella kuin kamerallakin lähestulkoon päivittäin. Niinpä päätin pistää jälleen blogin  päiväkirjan pystyyn – näin saan näppärästi yhdistettyä molemmat samalla kertaa. Tämä päivyri ei tule täyttymään yhteistyöpostauksista, ei viimeiseen asti viilatuista kisasuunnitelmista tai pinnalla olevista postausideoista. Tämä blogi tulee täyttymään meidän omasta arjesta niin ylä- kuin alamäkineen, treeneistä treenikentillä tai takapihalla (tai missä ikinä  nyt mennäänkään), tasapaksusta arjesta tai hauskoista reissuista. Siitä, mitä ikinä keksitäänkään tehdä. Pyrin siihen, että meidän päivyri on juuri niin meidän näköinen kuin se vain voi olla. Ja vaikka tästä tulee päivyri lähinnä vain itseäni varten, otan tietenkin mielelläni