Pitkästä aikaa palataan sorvin ääreen. Surutyötä on tehty ja pikkuhiljaa mennään eteenpäin, päivä kerrallaan. Silti ikävä Riepua ja Bastia painaa päivittäin, oli ne vain niin suuria persoonia. Inton kanssa ollaan keskitytty nyt noutoon ja se alkaa sieltä hitaasti etenemään. Lähtökohtahan oli, että kapulan näkeminen jo nosti vireen kattoon (ei oltu enää oppimisalueella), Into sorvas kapulaa eikä osannut kantaakaan sitä mälväämättä. Nyt olen hyvin tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen – kantaa hyvällä, tiiviillä otteella sekä pitää jo hetken istualtaan (vaikka saisi pitää tiiviimmin). Videolla lisäkäskyt (tuo) sen takia, koska Into meinasi lähteä kapulan kanssa vähän humpalle, joten paineen kautta toi kapulan suoraan eteen. Hyvä Into, sinä senkin pieni Perkele! <3 Mutta tästä jatketaan lisäämällä kestoa pitoon loppuasennossa, suoristamalla paluu kapulan kanssa sekä keskittymällä siistiin loppuasentoon tulemiseen, jotta pomppu lopusta jää pois.