Siirry pääsisältöön

Vähän noutoa

Pitkästä aikaa palataan sorvin ääreen. Surutyötä on tehty ja pikkuhiljaa mennään eteenpäin, päivä kerrallaan. Silti ikävä Riepua ja Bastia painaa päivittäin, oli ne vain niin suuria persoonia. 

Inton kanssa ollaan keskitytty nyt noutoon ja se alkaa sieltä hitaasti etenemään. Lähtökohtahan oli, että kapulan näkeminen jo nosti vireen kattoon (ei oltu enää oppimisalueella), Into sorvas kapulaa eikä osannut kantaakaan sitä mälväämättä. Nyt olen hyvin tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen – kantaa hyvällä, tiiviillä otteella sekä pitää jo hetken istualtaan (vaikka saisi pitää tiiviimmin).  Videolla lisäkäskyt (tuo) sen takia, koska Into meinasi lähteä kapulan kanssa vähän humpalle, joten paineen kautta toi kapulan suoraan eteen. Hyvä Into, sinä senkin pieni Perkele! <3

Mutta tästä jatketaan lisäämällä kestoa pitoon loppuasennossa,  suoristamalla paluu kapulan kanssa sekä keskittymällä siistiin loppuasentoon tulemiseen, jotta pomppu lopusta jää pois. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sekametelisoppa

Mitä täällä tapahtuu? Lokakuussa.. .. Dumbolle piti sanoa heihei, kun papan kunto romahti aivan yllättäen. .. Muusa asteli meidän elämään. .. Suoritin hyväksytysti ensimmäisen näytön kyyhkyillä. .. Aloitin työt Mustissa ja Mirrissä. Marraskuussa.. .. Valmistuin eläintenkouluttajaksi .. löydettiin KePon kanssa ensimmäinen, yhteinen koti ja muuttorumba alkoi. .. Treenattiin, käytiin töissä ja totuteltiin uuteen laumakokoonpanoon. Joulukuussa.. .. Muutettiin maalle. .. Remontoitiin uutta kotia, oltiin otsonoinnin takia evakossa siellä ja täällä. .. Käytiin töissä. .. Saatiin kennelyskä, joten jäätiin loppuvuodeksi treenitauolle. .. Nauru lähti opastesteihin, joten taas opetellaan eloa uudella kokoonpanolla. Paljon on taas tapahtunut, en tiedä mistä lähtisin tätä purkamaan. Luulin jo, että huono onneni koirien kanssa olisi taakse jäänyttä elämää, mutta ei. Tänä(kin) vuonna piti sanoa heipat kolmelle rakkaalle karvakorvalle – Mäihälle, Intolle ja Dumbolle. Samalla

Koskaan ei tiedä kauanko on aikaa ..

... ei koskaan. Meillä käy Paavon kanssa yhteinen aika vähiin – Paavolla todettiin suussa luusyöpä. Ja meillä piti olla aikaa vielä monta vuotta yhdessä. Nyt meillä on enää viikko.  Rakastan sua <3

Kun matto vedettiin jalkojen alta

Me käytiin sitten siellä luustokuvissa, eikä tulokset olleet lohduttavia. Koira muuten priimaa, mutta molemmissa olkanivelissä kasvuhäiriö (OCD).  Koira oireilee vahvasti ja leikkaus tarvittaisiin. Leikkauksesta huolimatta ei takeita siihen ole, että käyttöä tulisi kestämään. Lähdettiin itku silmässä kotiin kipulääkekuurin ja tokkuraisen koiran kanssa.  Soittelin parin päivän aikana eripuolille Suomea eri eläinlääkäreille ja  ortopedeille. Vastaukset eivät olleet lohduttavia – kotikoiraksi leikkauksien jälkeen, mutta tuleeko pää kestämään kevyttä kotikoiran elämää kun kyseessä on kuitenkin näin aktiivinen ja vietikäs koira. Juttelin lisää kasvattajan, maalimiehemme ja malinoisharrastajien kanssa. Seurasin koiraa, kun se oli ollut muutaman päivän vahvalla kipulääkekuurilla. Mäihä oli kuin eri koira – märkä rätti heitettiin naamalleni taas. En ollut tajunnut, kuinka kipeä koirani onkaan ollut. Leikkauksen takeet leikkauksen hintaan nähden eivät vakuuta. Leikkauksella saavute