Siirry pääsisältöön

Vähän noutoa

Pitkästä aikaa palataan sorvin ääreen. Surutyötä on tehty ja pikkuhiljaa mennään eteenpäin, päivä kerrallaan. Silti ikävä Riepua ja Bastia painaa päivittäin, oli ne vain niin suuria persoonia. 

Inton kanssa ollaan keskitytty nyt noutoon ja se alkaa sieltä hitaasti etenemään. Lähtökohtahan oli, että kapulan näkeminen jo nosti vireen kattoon (ei oltu enää oppimisalueella), Into sorvas kapulaa eikä osannut kantaakaan sitä mälväämättä. Nyt olen hyvin tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen – kantaa hyvällä, tiiviillä otteella sekä pitää jo hetken istualtaan (vaikka saisi pitää tiiviimmin).  Videolla lisäkäskyt (tuo) sen takia, koska Into meinasi lähteä kapulan kanssa vähän humpalle, joten paineen kautta toi kapulan suoraan eteen. Hyvä Into, sinä senkin pieni Perkele! <3

Mutta tästä jatketaan lisäämällä kestoa pitoon loppuasennossa,  suoristamalla paluu kapulan kanssa sekä keskittymällä siistiin loppuasentoon tulemiseen, jotta pomppu lopusta jää pois. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sekametelisoppa

Mitä täällä tapahtuu? Lokakuussa.. .. Dumbolle piti sanoa heihei, kun papan kunto romahti aivan yllättäen. .. Muusa asteli meidän elämään. .. Suoritin hyväksytysti ensimmäisen näytön kyyhkyillä. .. Aloitin työt Mustissa ja Mirrissä. Marraskuussa.. .. Valmistuin eläintenkouluttajaksi .. löydettiin KePon kanssa ensimmäinen, yhteinen koti ja muuttorumba alkoi. .. Treenattiin, käytiin töissä ja totuteltiin uuteen laumakokoonpanoon. Joulukuussa.. .. Muutettiin maalle. .. Remontoitiin uutta kotia, oltiin otsonoinnin takia evakossa siellä ja täällä. .. Käytiin töissä. .. Saatiin kennelyskä, joten jäätiin loppuvuodeksi treenitauolle. .. Nauru lähti opastesteihin, joten taas opetellaan eloa uudella kokoonpanolla. Paljon on taas tapahtunut, en tiedä mistä lähtisin tätä purkamaan. Luulin jo, että huono onneni koirien kanssa olisi taakse jäänyttä elämää, mutta ei. Tänä(kin) vuonna piti sanoa heipat kolmelle rakkaalle karvakorvalle – Mäihälle, Intolle ja Dumbolle. Samalla...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Koskaan ei tiedä kauanko on aikaa ..

... ei koskaan. Meillä käy Paavon kanssa yhteinen aika vähiin – Paavolla todettiin suussa luusyöpä. Ja meillä piti olla aikaa vielä monta vuotta yhdessä. Nyt meillä on enää viikko.  Rakastan sua <3
4 kommenttia
Lue lisää

Pakki silmään

Inton kanssa on harjoiteltu nyt tarjoamista. Tyyppihän ei siis ole koskaan ollut mitenkään noheva tarjoamaan (koska koulutusmetodit on ollut kaikkea muuta..), joten työtä on riittänyt. Mutta työ palkitaan ja nyt Into on oppinut muunmuassa peruuttamaan – ja se on opetettu puhtaasti tarjoamisen kautta takaperinketjuttamalla. Katsokaa itse! Ja miksi opetin tämän taidon? Ihan siksi, että opin kouluttajana kouluttamaan ja että Into oppii tarjoamaan sekä ajattelemaan niillä herneen kokoisilla aivoillaan... ;-)
Lähetä kommentti
Lue lisää