Siirry pääsisältöön

Hetken kestää elämä

Me ei olla tehty oikeastaan mitään. Elämänilo on kadonnut Riepun äkillisen poismenon takia. Kukaan ei osannut odottaa, että joutuisimme sanomaan rakkaalle, pienelle Riesalle hyvästit näin pian. Ennen Riesan poismenoa stressattiin patologin lausuntoa Paavon suusta löytyneestä luumuutoksesta. Kaikkien ihmeeksi kasvain oli hyvälaatuinen ja saataisiin pitää Paavo vielä menossa mukana pienin muutoksin – kaikki kovan pureminen on kielletty; kovat luut, suojeluhiha, kepit, yms. Eli keskitymme Paavon kanssa nykyään pääasiassa kovan alustan jälkeen ja jätämme suojelutreenit nyt kokonaan pois meidän kuvioista.


Riesan kanssa meidän oli tarkoitus jatkaa rally-tokossa ja käydä mielenvirkistyksenä muutamissa agiepiksissä putkiluokissa. Ja ajaa muutama verijälki. Miten nopeasti kaikki voikaan muuttua....

Kovasti olen miettinyt, että pitäisi petrata nyt treenien suhteen. Pitäisi ajaa jälkeä kun on hyvät kelit nyt siihen, että saadaan Intolle tehtyä hyvät pohjat ennen kesää. Pitäisi treenata tottista ja montsua. Niin, pitäisi. Ehkä koitan olla itselleni armollinen ja annan treenien hetken olla. Sentään tulee päivittäin treenattua arkitottista. Kunpa vain saisin Riesani takaisin.

Kyllä me vielä täältä noustaan. Toivon niin.

Lepää rauhassa rakas, rakastan Sinua aina. <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koskaan ei tiedä kauanko on aikaa ..

... ei koskaan. Meillä käy Paavon kanssa yhteinen aika vähiin – Paavolla todettiin suussa luusyöpä. Ja meillä piti olla aikaa vielä monta vuotta yhdessä. Nyt meillä on enää viikko.  Rakastan sua <3

Sekametelisoppa

Mitä täällä tapahtuu? Lokakuussa.. .. Dumbolle piti sanoa heihei, kun papan kunto romahti aivan yllättäen. .. Muusa asteli meidän elämään. .. Suoritin hyväksytysti ensimmäisen näytön kyyhkyillä. .. Aloitin työt Mustissa ja Mirrissä. Marraskuussa.. .. Valmistuin eläintenkouluttajaksi .. löydettiin KePon kanssa ensimmäinen, yhteinen koti ja muuttorumba alkoi. .. Treenattiin, käytiin töissä ja totuteltiin uuteen laumakokoonpanoon. Joulukuussa.. .. Muutettiin maalle. .. Remontoitiin uutta kotia, oltiin otsonoinnin takia evakossa siellä ja täällä. .. Käytiin töissä. .. Saatiin kennelyskä, joten jäätiin loppuvuodeksi treenitauolle. .. Nauru lähti opastesteihin, joten taas opetellaan eloa uudella kokoonpanolla. Paljon on taas tapahtunut, en tiedä mistä lähtisin tätä purkamaan. Luulin jo, että huono onneni koirien kanssa olisi taakse jäänyttä elämää, mutta ei. Tänä(kin) vuonna piti sanoa heipat kolmelle rakkaalle karvakorvalle – Mäihälle, Intolle ja Dumbolle. Samalla...

Pakki silmään

Inton kanssa on harjoiteltu nyt tarjoamista. Tyyppihän ei siis ole koskaan ollut mitenkään noheva tarjoamaan (koska koulutusmetodit on ollut kaikkea muuta..), joten työtä on riittänyt. Mutta työ palkitaan ja nyt Into on oppinut muunmuassa peruuttamaan – ja se on opetettu puhtaasti tarjoamisen kautta takaperinketjuttamalla. Katsokaa itse! Ja miksi opetin tämän taidon? Ihan siksi, että opin kouluttajana kouluttamaan ja että Into oppii tarjoamaan sekä ajattelemaan niillä herneen kokoisilla aivoillaan... ;-)