... meidän tokokoe jäi välistä Inton valeraskauden takia. Neiti on ollut aivan höpö päästään, eikä treenaamisesta ole tulla mitään. Milloin katto oli tippumassa niskaan ja milloin pienet vihreät miehet juoksenteli nurkissa. ;-)
Harmittaa aivan suunnattomasti, mutta minkäs teet. Kisoja onneksi tulee uusia. Ensi viikolla olisi BH-koe. Saas nähdä.
Arki on alkanut sujumaan pikkuhiljaa yhden koiran kanssa. Onhan se arki vielä hyvin outoa, kun on vain yksi koira kotona neljän sijaan.
Yksinolot aloitettiin alusta, ihan kaikenvaralta. Into on ollut hiljaa ja rauhassa 4-6 tunnin aikoja, osan harjoituksista on ollut omassa (isossa) metallihäkissä. Häkissä olo selvästi rauhoittaa Intoa entisestään. Neidillähän on ollut hieman 'pää hukassa' Bastin poismenon jälkeen ja on vaatinut aikaa ja ohjaamista, että neiti on saatu niin sanotusti omille jaloilleen ja pääkoppa jälleen kasaan. Nyt menee jo minun kotona ollessa nukkumaan häkkiinsä, mikä on minusta vain hyvä merkki. :-)
Kauhea ikävä on edelleen Bastia ja Riesaa. En tiedä, koska tämä ikävä ja tuska oikein helpottaa. Kunpa vain saisin teidät takaisin, edes hetkeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti