Siirry pääsisältöön

Vauvahöpötystä ja kuulumisia

... meidän tokokoe jäi välistä Inton valeraskauden takia. Neiti on ollut aivan höpö päästään, eikä treenaamisesta ole tulla mitään. Milloin katto oli tippumassa niskaan ja milloin pienet vihreät miehet juoksenteli nurkissa. ;-)


Harmittaa aivan suunnattomasti, mutta minkäs teet. Kisoja onneksi tulee uusia. Ensi viikolla olisi BH-koe. Saas nähdä.

Arki on alkanut sujumaan pikkuhiljaa yhden koiran kanssa. Onhan se arki vielä hyvin outoa, kun on vain yksi koira kotona neljän sijaan. 
Yksinolot aloitettiin alusta, ihan kaikenvaralta. Into on ollut hiljaa ja rauhassa 4-6 tunnin aikoja, osan harjoituksista on ollut omassa (isossa) metallihäkissä. Häkissä olo selvästi rauhoittaa Intoa entisestään. Neidillähän on ollut hieman 'pää hukassa' Bastin poismenon jälkeen ja on vaatinut aikaa ja ohjaamista, että neiti on saatu niin sanotusti omille jaloilleen ja pääkoppa jälleen kasaan. Nyt menee jo minun kotona ollessa nukkumaan häkkiinsä, mikä on minusta vain hyvä merkki. :-)

Kauhea ikävä on edelleen Bastia ja Riesaa. En tiedä, koska tämä ikävä ja tuska oikein helpottaa. Kunpa vain saisin teidät takaisin, edes hetkeksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sekametelisoppa

Mitä täällä tapahtuu? Lokakuussa.. .. Dumbolle piti sanoa heihei, kun papan kunto romahti aivan yllättäen. .. Muusa asteli meidän elämään. .. Suoritin hyväksytysti ensimmäisen näytön kyyhkyillä. .. Aloitin työt Mustissa ja Mirrissä. Marraskuussa.. .. Valmistuin eläintenkouluttajaksi .. löydettiin KePon kanssa ensimmäinen, yhteinen koti ja muuttorumba alkoi. .. Treenattiin, käytiin töissä ja totuteltiin uuteen laumakokoonpanoon. Joulukuussa.. .. Muutettiin maalle. .. Remontoitiin uutta kotia, oltiin otsonoinnin takia evakossa siellä ja täällä. .. Käytiin töissä. .. Saatiin kennelyskä, joten jäätiin loppuvuodeksi treenitauolle. .. Nauru lähti opastesteihin, joten taas opetellaan eloa uudella kokoonpanolla. Paljon on taas tapahtunut, en tiedä mistä lähtisin tätä purkamaan. Luulin jo, että huono onneni koirien kanssa olisi taakse jäänyttä elämää, mutta ei. Tänä(kin) vuonna piti sanoa heipat kolmelle rakkaalle karvakorvalle – Mäihälle, Intolle ja Dumbolle. Samalla

Koskaan ei tiedä kauanko on aikaa ..

... ei koskaan. Meillä käy Paavon kanssa yhteinen aika vähiin – Paavolla todettiin suussa luusyöpä. Ja meillä piti olla aikaa vielä monta vuotta yhdessä. Nyt meillä on enää viikko.  Rakastan sua <3

Kun matto vedettiin jalkojen alta

Me käytiin sitten siellä luustokuvissa, eikä tulokset olleet lohduttavia. Koira muuten priimaa, mutta molemmissa olkanivelissä kasvuhäiriö (OCD).  Koira oireilee vahvasti ja leikkaus tarvittaisiin. Leikkauksesta huolimatta ei takeita siihen ole, että käyttöä tulisi kestämään. Lähdettiin itku silmässä kotiin kipulääkekuurin ja tokkuraisen koiran kanssa.  Soittelin parin päivän aikana eripuolille Suomea eri eläinlääkäreille ja  ortopedeille. Vastaukset eivät olleet lohduttavia – kotikoiraksi leikkauksien jälkeen, mutta tuleeko pää kestämään kevyttä kotikoiran elämää kun kyseessä on kuitenkin näin aktiivinen ja vietikäs koira. Juttelin lisää kasvattajan, maalimiehemme ja malinoisharrastajien kanssa. Seurasin koiraa, kun se oli ollut muutaman päivän vahvalla kipulääkekuurilla. Mäihä oli kuin eri koira – märkä rätti heitettiin naamalleni taas. En ollut tajunnut, kuinka kipeä koirani onkaan ollut. Leikkauksen takeet leikkauksen hintaan nähden eivät vakuuta. Leikkauksella saavute