Siirry pääsisältöön

Joskus vaan vähän keulii

Meillä on pikkuinen ongelma. Siis seuraamisessa. Videot kertokoon kaiken tarpeellisen.

 


Eli edistää. Reippaan puoleisesti. Ongelmaa lähdettiin nyt ratkomaan siten, että ollaan alettu rakentaa kiintopistettä suoraan kainaloon. Sinne hakeekin ihan hyvin pään asentoa jo. Mutta kun pään asento on ok, karkaa koira keulimaan liikaa. Palkattu on suoraan alas sekä taaksepäin. 

Tiedän, että ongelman ratkaisu on hidasta, mutta kun haluaa ratkaisut ongelmaan nytheti. En mahda luonteelleni mitään. Ollaan varattu nyt yksityistunteja, joissa ongelmaan aletaan paneutua oikein kunnolla, jospa niistä olisi hyvin apua meille. 

Ai niin, asetettiin me ensi vuoden tavoitekin Intolle – TK1. 
Huhhuh kun työtä riittää! Mutta se on se, mikä motivoi menemään hallille treenaamaan. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koskaan ei tiedä kauanko on aikaa ..

... ei koskaan. Meillä käy Paavon kanssa yhteinen aika vähiin – Paavolla todettiin suussa luusyöpä. Ja meillä piti olla aikaa vielä monta vuotta yhdessä. Nyt meillä on enää viikko.  Rakastan sua <3
4 kommenttia
Lue lisää

Sekametelisoppa

Mitä täällä tapahtuu? Lokakuussa.. .. Dumbolle piti sanoa heihei, kun papan kunto romahti aivan yllättäen. .. Muusa asteli meidän elämään. .. Suoritin hyväksytysti ensimmäisen näytön kyyhkyillä. .. Aloitin työt Mustissa ja Mirrissä. Marraskuussa.. .. Valmistuin eläintenkouluttajaksi .. löydettiin KePon kanssa ensimmäinen, yhteinen koti ja muuttorumba alkoi. .. Treenattiin, käytiin töissä ja totuteltiin uuteen laumakokoonpanoon. Joulukuussa.. .. Muutettiin maalle. .. Remontoitiin uutta kotia, oltiin otsonoinnin takia evakossa siellä ja täällä. .. Käytiin töissä. .. Saatiin kennelyskä, joten jäätiin loppuvuodeksi treenitauolle. .. Nauru lähti opastesteihin, joten taas opetellaan eloa uudella kokoonpanolla. Paljon on taas tapahtunut, en tiedä mistä lähtisin tätä purkamaan. Luulin jo, että huono onneni koirien kanssa olisi taakse jäänyttä elämää, mutta ei. Tänä(kin) vuonna piti sanoa heipat kolmelle rakkaalle karvakorvalle – Mäihälle, Intolle ja Dumbolle. Samalla...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pakki silmään

Inton kanssa on harjoiteltu nyt tarjoamista. Tyyppihän ei siis ole koskaan ollut mitenkään noheva tarjoamaan (koska koulutusmetodit on ollut kaikkea muuta..), joten työtä on riittänyt. Mutta työ palkitaan ja nyt Into on oppinut muunmuassa peruuttamaan – ja se on opetettu puhtaasti tarjoamisen kautta takaperinketjuttamalla. Katsokaa itse! Ja miksi opetin tämän taidon? Ihan siksi, että opin kouluttajana kouluttamaan ja että Into oppii tarjoamaan sekä ajattelemaan niillä herneen kokoisilla aivoillaan... ;-)
Lähetä kommentti
Lue lisää