Siirry pääsisältöön

Missä mennään?



Joulun aikaan käytiin lumikenkäilemässä ensimmäistä kertaa tälle talvelle. Mukavaa oli, koirat sai juosta ja telmiä umpihangessa. Omistajalla hiki virtasi ja autolle päästessä katsoin, kuinka kahdessa malinoisissa oli edelleen aivan mahdottomasti virtaa.. Miten ihmeessä niistä saa virran loppumaan? 

Mäihä senkuin vaan kasvaa – nyt painaa 26,1kg. Ollaan keskitytty leikkimään ja aktiivisuuden rakentamiseen. Treeni alkaa tuottaa tulosta. Tänään käytiin ensimmäistä kertaa maalimiehellä ja Mäihä puri tyynyyn hyvällä kokosuunotteella. Kyllä tuosta kuulema saalista löytyy, vaikka minä joskus sitä saatoin vähän epäillä.. ;-)

Inton kanssa ollaan treenattu uutta perusasentoa. Edistämisongelma lähdettiin purkamaan niin, että koiralle opetettiin perusasennossa ensin poskikontakti minun reiteen. Sama poskikontakti pitää säilyä myös liikkeessä. Näin ollen se ei saa edistettyä ja sillä on selvä tehtävä mitä tehdä kokoajan. Tämä on vaikuttanut hyvältä ja toimivalta korjaussarjalta Intolle, sillä koira on myös selvästi rauhoittunut ja on paljon tasaisempi tekemisessään. 
Into aloitti myös juoksunsa 1.1., joten Into on tällä hetkellä hoidossa äidilläni. Näiden juoksujen jälkeen olisikin tarkoitus sterkata Into, jotta yhteiselo olisi sujuvampaa. 

Tavoitteita me asetetaan maltillisesti tälle vuotta. 
Mäihälle on tavoitteena saada aktiivinen tekeminen erilaisissa häiriöissä, perusasento ja seuraaminen kuntoon ja hyvä sekä aktiivinen takapään käyttö. Maalimiehen opissa käyminen. Jos näyttää siltä, niin loppuvuodesta BH-koe hyväksytysti. Kesällä aktiivisesti jälkien ajamista.
Intolle asetan tavoitteeksi saada seuraaminen kuntoon. Toisena tavoitteena meillä on tokon ALO-luokan korkkaaminen. Muutamat purut ja puruihin hallinnan rakentaminen. 

Toivon, että molemmat koirat pysyvät terveinä tulevan vuoden. Keskitytään aktiivisen treenaamisen lisäksi myös sujuvaan arkeen. Talvella lumikenkäillen lenkkejä. 












Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sekametelisoppa

Mitä täällä tapahtuu? Lokakuussa.. .. Dumbolle piti sanoa heihei, kun papan kunto romahti aivan yllättäen. .. Muusa asteli meidän elämään. .. Suoritin hyväksytysti ensimmäisen näytön kyyhkyillä. .. Aloitin työt Mustissa ja Mirrissä. Marraskuussa.. .. Valmistuin eläintenkouluttajaksi .. löydettiin KePon kanssa ensimmäinen, yhteinen koti ja muuttorumba alkoi. .. Treenattiin, käytiin töissä ja totuteltiin uuteen laumakokoonpanoon. Joulukuussa.. .. Muutettiin maalle. .. Remontoitiin uutta kotia, oltiin otsonoinnin takia evakossa siellä ja täällä. .. Käytiin töissä. .. Saatiin kennelyskä, joten jäätiin loppuvuodeksi treenitauolle. .. Nauru lähti opastesteihin, joten taas opetellaan eloa uudella kokoonpanolla. Paljon on taas tapahtunut, en tiedä mistä lähtisin tätä purkamaan. Luulin jo, että huono onneni koirien kanssa olisi taakse jäänyttä elämää, mutta ei. Tänä(kin) vuonna piti sanoa heipat kolmelle rakkaalle karvakorvalle – Mäihälle, Intolle ja Dumbolle. Samalla

Koskaan ei tiedä kauanko on aikaa ..

... ei koskaan. Meillä käy Paavon kanssa yhteinen aika vähiin – Paavolla todettiin suussa luusyöpä. Ja meillä piti olla aikaa vielä monta vuotta yhdessä. Nyt meillä on enää viikko.  Rakastan sua <3

Kun matto vedettiin jalkojen alta

Me käytiin sitten siellä luustokuvissa, eikä tulokset olleet lohduttavia. Koira muuten priimaa, mutta molemmissa olkanivelissä kasvuhäiriö (OCD).  Koira oireilee vahvasti ja leikkaus tarvittaisiin. Leikkauksesta huolimatta ei takeita siihen ole, että käyttöä tulisi kestämään. Lähdettiin itku silmässä kotiin kipulääkekuurin ja tokkuraisen koiran kanssa.  Soittelin parin päivän aikana eripuolille Suomea eri eläinlääkäreille ja  ortopedeille. Vastaukset eivät olleet lohduttavia – kotikoiraksi leikkauksien jälkeen, mutta tuleeko pää kestämään kevyttä kotikoiran elämää kun kyseessä on kuitenkin näin aktiivinen ja vietikäs koira. Juttelin lisää kasvattajan, maalimiehemme ja malinoisharrastajien kanssa. Seurasin koiraa, kun se oli ollut muutaman päivän vahvalla kipulääkekuurilla. Mäihä oli kuin eri koira – märkä rätti heitettiin naamalleni taas. En ollut tajunnut, kuinka kipeä koirani onkaan ollut. Leikkauksen takeet leikkauksen hintaan nähden eivät vakuuta. Leikkauksella saavute