Siirry pääsisältöön

Missä mennään?



Joulun aikaan käytiin lumikenkäilemässä ensimmäistä kertaa tälle talvelle. Mukavaa oli, koirat sai juosta ja telmiä umpihangessa. Omistajalla hiki virtasi ja autolle päästessä katsoin, kuinka kahdessa malinoisissa oli edelleen aivan mahdottomasti virtaa.. Miten ihmeessä niistä saa virran loppumaan? 

Mäihä senkuin vaan kasvaa – nyt painaa 26,1kg. Ollaan keskitytty leikkimään ja aktiivisuuden rakentamiseen. Treeni alkaa tuottaa tulosta. Tänään käytiin ensimmäistä kertaa maalimiehellä ja Mäihä puri tyynyyn hyvällä kokosuunotteella. Kyllä tuosta kuulema saalista löytyy, vaikka minä joskus sitä saatoin vähän epäillä.. ;-)

Inton kanssa ollaan treenattu uutta perusasentoa. Edistämisongelma lähdettiin purkamaan niin, että koiralle opetettiin perusasennossa ensin poskikontakti minun reiteen. Sama poskikontakti pitää säilyä myös liikkeessä. Näin ollen se ei saa edistettyä ja sillä on selvä tehtävä mitä tehdä kokoajan. Tämä on vaikuttanut hyvältä ja toimivalta korjaussarjalta Intolle, sillä koira on myös selvästi rauhoittunut ja on paljon tasaisempi tekemisessään. 
Into aloitti myös juoksunsa 1.1., joten Into on tällä hetkellä hoidossa äidilläni. Näiden juoksujen jälkeen olisikin tarkoitus sterkata Into, jotta yhteiselo olisi sujuvampaa. 

Tavoitteita me asetetaan maltillisesti tälle vuotta. 
Mäihälle on tavoitteena saada aktiivinen tekeminen erilaisissa häiriöissä, perusasento ja seuraaminen kuntoon ja hyvä sekä aktiivinen takapään käyttö. Maalimiehen opissa käyminen. Jos näyttää siltä, niin loppuvuodesta BH-koe hyväksytysti. Kesällä aktiivisesti jälkien ajamista.
Intolle asetan tavoitteeksi saada seuraaminen kuntoon. Toisena tavoitteena meillä on tokon ALO-luokan korkkaaminen. Muutamat purut ja puruihin hallinnan rakentaminen. 

Toivon, että molemmat koirat pysyvät terveinä tulevan vuoden. Keskitytään aktiivisen treenaamisen lisäksi myös sujuvaan arkeen. Talvella lumikenkäillen lenkkejä. 












Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tuu messiin!

Hyppää kyytiin meidän joukkoon sekalaiseen! Olen kaivannut päiväkirjaa itselleni. Koitin kirjoittaa ihan old school -meiningillä lähinnä treenipäiväkirjaa, mutta tuntui kuin jotain olisi jäänyt puuttumaan. Se jotain oli kuvat ja videot, joita tulee otettua niin puhelimella kuin kamerallakin lähestulkoon päivittäin. Niinpä päätin pistää jälleen blogin  päiväkirjan pystyyn – näin saan näppärästi yhdistettyä molemmat samalla kertaa. Tämä päivyri ei tule täyttymään yhteistyöpostauksista, ei viimeiseen asti viilatuista kisasuunnitelmista tai pinnalla olevista postausideoista. Tämä blogi tulee täyttymään meidän omasta arjesta niin ylä- kuin alamäkineen, treeneistä treenikentillä tai takapihalla (tai missä ikinä  nyt mennäänkään), tasapaksusta arjesta tai hauskoista reissuista. Siitä, mitä ikinä keksitäänkään tehdä. Pyrin siihen, että meidän päivyri on juuri niin meidän näköinen kuin se vain voi olla. Ja vaikka tästä tulee päivyri lähinnä vain itseäni varten, otan tietenkin mielelläni
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kotiläksyjä

Eläintenkouluttajaopiskelijana tykkään meidän kotiläksyistä – nyt ne on ollut erilaisia tehtävien opettamista pääasiassa sheippaamalla. Itse olen tehnyt läksyjä omien koirien kanssa, mutta luokkalaiset joilla on ollut mahdollisuus, ovat tehneet mm. hevosten, sikojen, naalien ja lampaiden kanssa samoja tehtäviä. Vaikka yleensä olen ollut varsin nihkeä tekemään kotiläksyjä, on näitä läksyjä tehnyt enemmän kuin mielellään!  Mäihän kanssa on tehty targettia niin, että tehtävänä on ollut koskea siihen vasemmalla etujalalla. Inton kanssa on ollut nenäkosketus targettiin ja tätä aiotaan käyttää hieman jatkojalostettuna seuraamisen uudelleen opettamisessa... Siitä lisää myöhemmin. ;-) Haluatteko kuulla enemmänkin opiskelusta eläintenkouluttajaksi?     Mäihä ja target työskentely ensimmäistä kertaa niin, että targettia piti koskea vasemmalla etujalalla. Hyvin poika hoksasi juonen. Ja Into säestää taustalla – neitikin olisi halunnut niin kovasti hommiin!  Into ja nenätarget. Int
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pakki silmään

Inton kanssa on harjoiteltu nyt tarjoamista. Tyyppihän ei siis ole koskaan ollut mitenkään noheva tarjoamaan (koska koulutusmetodit on ollut kaikkea muuta..), joten työtä on riittänyt. Mutta työ palkitaan ja nyt Into on oppinut muunmuassa peruuttamaan – ja se on opetettu puhtaasti tarjoamisen kautta takaperinketjuttamalla. Katsokaa itse! Ja miksi opetin tämän taidon? Ihan siksi, että opin kouluttajana kouluttamaan ja että Into oppii tarjoamaan sekä ajattelemaan niillä herneen kokoisilla aivoillaan... ;-)
Lähetä kommentti
Lue lisää