Siirry pääsisältöön

Puruhommia


Me ollaan oltu hyvin aktiivisia nyt treenirintamalla. Meillä alkoi Mäihän kanssa tokon valmennusryhmä, ollaan käyty lisäksi ystäväni ja hänen sakemanninarttunsa kanssa yksityistunneilla sekä purutreeneissä ollaan oltu nyt viikottain. Lisäksi ollaan treenattu Mäihän siskon omistajan kanssa yhdessä näitä junioreja, tehty koulutehtäviä (kuonokosketusta, tassutargettia, ..). Ja käytiinhän me myös pyörähtämässä Tampereella Koirakoutsilla seminaarissakin Mäihän kanssa. Huhhuh... Onneksi alkavan viikon saa rauhoittua koulussa Iisalmessa, haha!

Mutta tiistaina käytiin taas moikkaamassa maalimiestä ja tällä kertaa Intokin pääsi mukaan. 

Mäihän treeni meni todella penkin alle. Aggressioo koitettiin herätellä, mutta Mäihän heräilevä aggre riitti tällähetkellä pieneen piipahdukseen ja muuten se vain katsoi maalimiestä kuin kysyäkseen, että mikäs ihme se sinulle tuli... :D Saalisti hyvin ja jäikin ehkä vähän turhan vahvasti saaliille, kun saaliilla aloitettiin. 

Inton treeniin taas olen tyytyväinen. Intolle on aiemmin tehty pohjia siis montsuun, mutta minä haluan vääntää siitä nyt sittenkin IPO-koiran. Älkää kysykö mistä sain tällaista päähäni... 
Into tolppaan kiinni, josta oli vähän ihmeissään. Koira oli selvästi uudessa paikassa ja pimeässä kelissä ihmeissään, että mitä tuleman pitää. Moken mukaan Intolla on erittäin vahva saalis, mikä on näin epävarman ja ohjaajapehmeän koiran pelastus omalla tavallaan. Turhauman ja puolustuksen kautta löytyi kivasti myös aggressiota, Into haukkui hyvin, vaikkakin pari kertaa Inton mielestä maalimies tuli liian lähelle ja epävarmuus vei hetkellisesti voiton. Näistä kuitenkin nousi hyvin uudelleen ja haukussa oli muutamia todella hyviä, voimakkaita piikkejä. Hyvä Into! 

Tottikset meni molempien osalta tuona päivänä suoraan sanottuna perseelleen. Mäihälle kun tuli 9 kuukautta täyteen, on herra ollut sitä mieltä, että tottis on tylsää ja hän mieluumin puuhailee ihan omiaan. Myös tämä asioiden kyttäily (aggren herääminen) on tuonut omaa uutta maustettaan treenirintamalle. Lelujen palautus leikissä tökki, mikä ei ole takunnut pitkään aikaan. Tutitin seuruuta ja koitin itse olla huomattavasti aktiivisempi, niin Mäihänkin tekeminen parani loppua kohden. Leikissä taistelee kuitenkin jo hyvin, irroitukset toimii ja Mäihä nousee leikistä kivasti. 
Intolla oli tottiksissa niin paljon virtaa, ettei pieni halinois meinannut vaan yksinkertaisesti pysyä pöksyissään. Edistämisongelma puski pintaan, vaikka muutama hyvä pätkä ruualla saatiinkin. Leikkiessä kiehuu herkästi yli, mikä näkyy (lue: kuuluu) sitten ääntelynä perusasennossa ja malttamattomuutena kuunnella käskyjä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koskaan ei tiedä kauanko on aikaa ..

... ei koskaan. Meillä käy Paavon kanssa yhteinen aika vähiin – Paavolla todettiin suussa luusyöpä. Ja meillä piti olla aikaa vielä monta vuotta yhdessä. Nyt meillä on enää viikko.  Rakastan sua <3

Sekametelisoppa

Mitä täällä tapahtuu? Lokakuussa.. .. Dumbolle piti sanoa heihei, kun papan kunto romahti aivan yllättäen. .. Muusa asteli meidän elämään. .. Suoritin hyväksytysti ensimmäisen näytön kyyhkyillä. .. Aloitin työt Mustissa ja Mirrissä. Marraskuussa.. .. Valmistuin eläintenkouluttajaksi .. löydettiin KePon kanssa ensimmäinen, yhteinen koti ja muuttorumba alkoi. .. Treenattiin, käytiin töissä ja totuteltiin uuteen laumakokoonpanoon. Joulukuussa.. .. Muutettiin maalle. .. Remontoitiin uutta kotia, oltiin otsonoinnin takia evakossa siellä ja täällä. .. Käytiin töissä. .. Saatiin kennelyskä, joten jäätiin loppuvuodeksi treenitauolle. .. Nauru lähti opastesteihin, joten taas opetellaan eloa uudella kokoonpanolla. Paljon on taas tapahtunut, en tiedä mistä lähtisin tätä purkamaan. Luulin jo, että huono onneni koirien kanssa olisi taakse jäänyttä elämää, mutta ei. Tänä(kin) vuonna piti sanoa heipat kolmelle rakkaalle karvakorvalle – Mäihälle, Intolle ja Dumbolle. Samalla...

Pakki silmään

Inton kanssa on harjoiteltu nyt tarjoamista. Tyyppihän ei siis ole koskaan ollut mitenkään noheva tarjoamaan (koska koulutusmetodit on ollut kaikkea muuta..), joten työtä on riittänyt. Mutta työ palkitaan ja nyt Into on oppinut muunmuassa peruuttamaan – ja se on opetettu puhtaasti tarjoamisen kautta takaperinketjuttamalla. Katsokaa itse! Ja miksi opetin tämän taidon? Ihan siksi, että opin kouluttajana kouluttamaan ja että Into oppii tarjoamaan sekä ajattelemaan niillä herneen kokoisilla aivoillaan... ;-)