Siirry pääsisältöön

3 viikkoa tuskaa

Malinuts Ruger "Mäihä"
14.4.2017 – 15.3.2018

En tiedä mitä sanoisin. Mulla on ollut helvetin rankat kolme viikkoa. Ikävä on järjetön ja tuska on kokoajan läsnä. Olen niin vihainen ja pettynyt, että meidän aika jäi niin kovin lyhyeksi. Mäihä on tullut uniin ja aamulla olen herännyt itkuun, kun on vain niin kova ikävä pientä Mäihäpoikaani. 

Mäihä on haettu kotiin, nyt hän on Riesan ja Bastin vieressä odottamassa kesää, jotta saadaan heidät laskettua haudan lepoon. Heille on katsottu kaunis paikka puun juurelta kesämökiltä, näkymä järvelle päin. Kaikki kolme rakastivat olla mökillä, peuhata ja haistella hajuja. Mäihä ja Basti tykkäsivät tehdä puutöitä (eli repia oksia ja juurakoita). Hymy tulee kasvoille, kun muistelen heitä. 

Onneksi minulla on aina muistot. Niin hyvät, kultaiset muistot. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koskaan ei tiedä kauanko on aikaa ..

... ei koskaan. Meillä käy Paavon kanssa yhteinen aika vähiin – Paavolla todettiin suussa luusyöpä. Ja meillä piti olla aikaa vielä monta vuotta yhdessä. Nyt meillä on enää viikko.  Rakastan sua <3
4 kommenttia
Lue lisää

Sekametelisoppa

Mitä täällä tapahtuu? Lokakuussa.. .. Dumbolle piti sanoa heihei, kun papan kunto romahti aivan yllättäen. .. Muusa asteli meidän elämään. .. Suoritin hyväksytysti ensimmäisen näytön kyyhkyillä. .. Aloitin työt Mustissa ja Mirrissä. Marraskuussa.. .. Valmistuin eläintenkouluttajaksi .. löydettiin KePon kanssa ensimmäinen, yhteinen koti ja muuttorumba alkoi. .. Treenattiin, käytiin töissä ja totuteltiin uuteen laumakokoonpanoon. Joulukuussa.. .. Muutettiin maalle. .. Remontoitiin uutta kotia, oltiin otsonoinnin takia evakossa siellä ja täällä. .. Käytiin töissä. .. Saatiin kennelyskä, joten jäätiin loppuvuodeksi treenitauolle. .. Nauru lähti opastesteihin, joten taas opetellaan eloa uudella kokoonpanolla. Paljon on taas tapahtunut, en tiedä mistä lähtisin tätä purkamaan. Luulin jo, että huono onneni koirien kanssa olisi taakse jäänyttä elämää, mutta ei. Tänä(kin) vuonna piti sanoa heipat kolmelle rakkaalle karvakorvalle – Mäihälle, Intolle ja Dumbolle. Samalla...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pakki silmään

Inton kanssa on harjoiteltu nyt tarjoamista. Tyyppihän ei siis ole koskaan ollut mitenkään noheva tarjoamaan (koska koulutusmetodit on ollut kaikkea muuta..), joten työtä on riittänyt. Mutta työ palkitaan ja nyt Into on oppinut muunmuassa peruuttamaan – ja se on opetettu puhtaasti tarjoamisen kautta takaperinketjuttamalla. Katsokaa itse! Ja miksi opetin tämän taidon? Ihan siksi, että opin kouluttajana kouluttamaan ja että Into oppii tarjoamaan sekä ajattelemaan niillä herneen kokoisilla aivoillaan... ;-)
Lähetä kommentti
Lue lisää