Siirry pääsisältöön

Treeniä ja hengissä pysymistä



Ollaan me jotain koitettu tehdä Mäihän poismenon jälkeen. Ainakin ollaan pysytty hengissä, nippanappa. 
Ja pakattu muuttoa varten – sain rivitalokaksion omalla aidatulla pihalla. Siitä syystä videossakin näkyy kauniit jätesäkkisisustuselementit... 

Inton kapulanpito alkaa sujumaan. Taustatietoina kerrottakoon, että koira kiihtyi kapulasta niin paljon ettei se pysynyt hiljaa eikä voinut pitää kapulaa mälväämättä hetkeäkään. On tässä siis jotain edistystä tapahtunut, kun tuota videota katsoo. 

Henkilön Wiivi (@wiivijoanna) jakama julkaisu

Inton kanssa ollaan treenattu myös puhtaasti tarjoamista. Ylläolevalla videolla opetan Intoa siis peruuttamaan kuramatolle. Tämä on opetettu täysin sheippaamalla, mikä on lottovoitto meille, sillä Intoa ei ole koskaan sheipaten opetettu ja se ei ole tarjonnut mitään toimintaa oma-aloitteisesti tätä ennen. Naksuttelu on alkanut tuottaa tulosta! Nyt mennään jo pitkäkin matka puhtaasti peruuttamalla matolle.  

Päiviin on pakko keksiä sisältöä ja nämä "hömppätemput" on olleet mun pelastus. Olen myös käynyt hoitamassa kaverin labbiksen pentuja (pentuterapiaa <3 ), ja voinen jo tässä paljastaa, että yksi sieltä muuttaa meille asumaan kolmen viikon päästä. Niistä olisi tarkoitus kasvaa isona opaskoiria, joten mielenkiintoinen, reilun vuoden mittainen projekti on tulossa. Tervetuloa remmiin, Nauru! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koskaan ei tiedä kauanko on aikaa ..

... ei koskaan. Meillä käy Paavon kanssa yhteinen aika vähiin – Paavolla todettiin suussa luusyöpä. Ja meillä piti olla aikaa vielä monta vuotta yhdessä. Nyt meillä on enää viikko.  Rakastan sua <3

Sekametelisoppa

Mitä täällä tapahtuu? Lokakuussa.. .. Dumbolle piti sanoa heihei, kun papan kunto romahti aivan yllättäen. .. Muusa asteli meidän elämään. .. Suoritin hyväksytysti ensimmäisen näytön kyyhkyillä. .. Aloitin työt Mustissa ja Mirrissä. Marraskuussa.. .. Valmistuin eläintenkouluttajaksi .. löydettiin KePon kanssa ensimmäinen, yhteinen koti ja muuttorumba alkoi. .. Treenattiin, käytiin töissä ja totuteltiin uuteen laumakokoonpanoon. Joulukuussa.. .. Muutettiin maalle. .. Remontoitiin uutta kotia, oltiin otsonoinnin takia evakossa siellä ja täällä. .. Käytiin töissä. .. Saatiin kennelyskä, joten jäätiin loppuvuodeksi treenitauolle. .. Nauru lähti opastesteihin, joten taas opetellaan eloa uudella kokoonpanolla. Paljon on taas tapahtunut, en tiedä mistä lähtisin tätä purkamaan. Luulin jo, että huono onneni koirien kanssa olisi taakse jäänyttä elämää, mutta ei. Tänä(kin) vuonna piti sanoa heipat kolmelle rakkaalle karvakorvalle – Mäihälle, Intolle ja Dumbolle. Samalla...

Pakki silmään

Inton kanssa on harjoiteltu nyt tarjoamista. Tyyppihän ei siis ole koskaan ollut mitenkään noheva tarjoamaan (koska koulutusmetodit on ollut kaikkea muuta..), joten työtä on riittänyt. Mutta työ palkitaan ja nyt Into on oppinut muunmuassa peruuttamaan – ja se on opetettu puhtaasti tarjoamisen kautta takaperinketjuttamalla. Katsokaa itse! Ja miksi opetin tämän taidon? Ihan siksi, että opin kouluttajana kouluttamaan ja että Into oppii tarjoamaan sekä ajattelemaan niillä herneen kokoisilla aivoillaan... ;-)