Olen ollut Naurusta melko hiljaa täällä blogin puolella. Ehkä siksi, että isommat (ja surullisemmat) asiat ovat menneet tämän tekstin edelle. Ei se mitenkään vähennä Naurun tuomaa arvoa ja iloa, mutta tätä tekstiä on ollut todella vaikea kirjoittaa, kun on pitänyt sanoa heippoja sinne ja tänne...
Tämä teksti ei kuitenkaan ole nyt mikään suruteksti, tämän piti olla iloinen tervetuloilmoitus Naurulle!
Nauru, tuo suuripieni koira, on ilahduttanut meidän elämäämme nyt kuukauden. Aika on mennyt todella äkkiä! Pojasta on paljastunut hurjasti luonnetta – Nauru rakastaa saalisleikkejä ja tapporavistaa kaikki lelut ja kaverin poskinahat. Nappula on myös varsin vilkas pentu, mutta siitä huolimatta todella nopea oppimaan ja omaksumaan asioita. Tähän mennessä on treenattu muun muassa kontaktia, nenäkosketusta, perusasentoa, istu/maahan/seiso, luoksetuloa, kapulan pitoa ja kantamista, tunnaria, eteenmenoa sekä oppaana tarvittavia taitoja – suojateiden merkkausta, ovien merkkausta, suuntia ja ollaan liikuttu niin kaupoissa, ravintoloissa, torilla ja on Nauru ollut mukanani myös ripsihuollossakin! Hyvin Nauru jo yhdistää, että liivit päällä pitää rauhoittua eikä silloin haeta rapsutuksia tai kontaktia toisiin ihmisiin.
Mutta kukas on tämä Dumbo?
Dumbo on tuttavani koira, jo eläkkeellä oleva labradorinnoutaja. Toiminut niin käytännön metsällä, haavakoiden jäljestyksessä, mejässä kuin kaverikoiranakin. Nyt viihdyttää meitä ja näyttää Naurulle mallia, kuinka ollaan hyviä koirakansalaisia. ;-) Dumbo on kotiutunut meille hyvin ja ne tulevat Naurun kanssa todella hyvin juttuun. Kyllä voin sanoa, että jos malinois tunnisti malinoisin, niin kyllä labbis labbiksen tuntee! Hyvin kärsivällisesti Dumbo on opettanut Naurulle, ettei toisten koirien suusta tulla ottamaan tavaroita, mutta on herra opettanut myös mitä ojissa ja järvessä kuuluu tehdä...
Dumbon kanssa verijäljen kaadolla
Tervetuloa Nauru ja Dumbo!
Kommentit
Lähetä kommentti