Siirry pääsisältöön

Nauru ja Dumbo



Olen ollut Naurusta melko hiljaa täällä blogin puolella. Ehkä siksi, että isommat (ja surullisemmat) asiat ovat menneet tämän tekstin edelle. Ei se mitenkään vähennä Naurun tuomaa arvoa ja iloa, mutta tätä tekstiä on ollut todella vaikea kirjoittaa, kun on pitänyt sanoa heippoja sinne ja tänne... 
Tämä teksti ei kuitenkaan ole nyt mikään suruteksti, tämän piti olla iloinen tervetuloilmoitus Naurulle!




Nauru, tuo suuripieni koira, on ilahduttanut meidän elämäämme nyt kuukauden. Aika on mennyt todella äkkiä! Pojasta on paljastunut hurjasti luonnetta – Nauru rakastaa saalisleikkejä ja tapporavistaa kaikki lelut ja kaverin poskinahat. Nappula on myös varsin vilkas pentu, mutta siitä huolimatta todella nopea oppimaan ja omaksumaan asioita. Tähän mennessä on treenattu muun muassa kontaktia, nenäkosketusta, perusasentoa, istu/maahan/seiso, luoksetuloa, kapulan pitoa ja kantamista, tunnaria, eteenmenoa sekä oppaana tarvittavia taitoja – suojateiden merkkausta, ovien merkkausta, suuntia ja ollaan liikuttu niin kaupoissa, ravintoloissa, torilla ja on Nauru ollut mukanani myös ripsihuollossakin! Hyvin Nauru jo yhdistää, että liivit päällä pitää rauhoittua eikä silloin haeta rapsutuksia tai kontaktia toisiin ihmisiin. 


Mutta kukas on tämä Dumbo? 

Dumbo on tuttavani koira, jo eläkkeellä oleva labradorinnoutaja. Toiminut niin käytännön metsällä, haavakoiden jäljestyksessä, mejässä kuin kaverikoiranakin. Nyt viihdyttää meitä ja näyttää Naurulle mallia, kuinka ollaan hyviä koirakansalaisia. ;-) Dumbo on kotiutunut meille hyvin ja ne tulevat Naurun kanssa todella hyvin juttuun. Kyllä voin sanoa, että jos malinois tunnisti malinoisin, niin kyllä labbis labbiksen tuntee! Hyvin kärsivällisesti Dumbo on opettanut Naurulle, ettei toisten koirien suusta tulla ottamaan tavaroita, mutta on herra opettanut myös mitä ojissa ja järvessä kuuluu tehdä... 

Dumbon kanssa verijäljen kaadolla


Tervetuloa Nauru ja Dumbo! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotiläksyjä

Eläintenkouluttajaopiskelijana tykkään meidän kotiläksyistä – nyt ne on ollut erilaisia tehtävien opettamista pääasiassa sheippaamalla. Itse olen tehnyt läksyjä omien koirien kanssa, mutta luokkalaiset joilla on ollut mahdollisuus, ovat tehneet mm. hevosten, sikojen, naalien ja lampaiden kanssa samoja tehtäviä. Vaikka yleensä olen ollut varsin nihkeä tekemään kotiläksyjä, on näitä läksyjä tehnyt enemmän kuin mielellään!  Mäihän kanssa on tehty targettia niin, että tehtävänä on ollut koskea siihen vasemmalla etujalalla. Inton kanssa on ollut nenäkosketus targettiin ja tätä aiotaan käyttää hieman jatkojalostettuna seuraamisen uudelleen opettamisessa... Siitä lisää myöhemmin. ;-) Haluatteko kuulla enemmänkin opiskelusta eläintenkouluttajaksi?     Mäihä ja target työskentely ensimmäistä kertaa niin, että targettia piti koskea vasemmalla etujalalla. Hyvin poika hoksasi juonen. Ja Into säestää taustalla – neitikin olisi halunnut niin kovasti hommiin!  Into ja nenätarget. Int

Mitä meille kuuluu?

Hiljaiseloa on pitänyt täällä blogin puolella, mutta arki onkin ollut yhtä hulinaa. Pennut kasvaa (Nauru jo 6,5kk ja Surku 4,5kk) hurjaa vauhtia ja oppivat asioita sitäkin hurjemmalla vauhdilla. Molemmat ovat hyvin mutkattomia kavereita joiden kanssa reissaaminen ja tekeminen on todella helppoa. Kyllä taputan itseäni olalle ja kiitän, että jaksoin tehdä töitä molempien kanssa heti 7 viikon iästä lähtien niin rauhoittumisen, kontaktin kuin työmoottorin herättelyn parissa! Hyvä me! Näyttöpäivät on lyöty lukkoon. Jos kaikki menee niinkuin suunnittelin ja hyvin käy, niin valmistun jo ensi kuun lopussa eläintenkouluttajaksi. Huhhuh. Tuntuu, että olen vieläkin niin lasten saappaissa kouluttajana, mutta silti kehitys on ollut aivan huimaa vain vuodessa.  Viimeinen kouluviikko olisi ensiviikolla, viime viikko oltiin Ranualla kouluttamassa Ranua Zoon eläimiä. Oli meinaan mahtava kokemus! Nyt vain pitäisi vielä jaksaa rutistaa tämä loppusuora onnistuneesti purkkiin, vaikka tuntuu, että olen

Tuu messiin!

Hyppää kyytiin meidän joukkoon sekalaiseen! Olen kaivannut päiväkirjaa itselleni. Koitin kirjoittaa ihan old school -meiningillä lähinnä treenipäiväkirjaa, mutta tuntui kuin jotain olisi jäänyt puuttumaan. Se jotain oli kuvat ja videot, joita tulee otettua niin puhelimella kuin kamerallakin lähestulkoon päivittäin. Niinpä päätin pistää jälleen blogin  päiväkirjan pystyyn – näin saan näppärästi yhdistettyä molemmat samalla kertaa. Tämä päivyri ei tule täyttymään yhteistyöpostauksista, ei viimeiseen asti viilatuista kisasuunnitelmista tai pinnalla olevista postausideoista. Tämä blogi tulee täyttymään meidän omasta arjesta niin ylä- kuin alamäkineen, treeneistä treenikentillä tai takapihalla (tai missä ikinä  nyt mennäänkään), tasapaksusta arjesta tai hauskoista reissuista. Siitä, mitä ikinä keksitäänkään tehdä. Pyrin siihen, että meidän päivyri on juuri niin meidän näköinen kuin se vain voi olla. Ja vaikka tästä tulee päivyri lähinnä vain itseäni varten, otan tietenkin mielelläni