Sekametelisoppa

Inton kanssa on harjoiteltu nyt tarjoamista. Tyyppihän ei siis ole koskaan ollut mitenkään noheva tarjoamaan (koska koulutusmetodit on ollut kaikkea muuta..), joten työtä on riittänyt. Mutta työ palkitaan ja nyt Into on oppinut muunmuassa peruuttamaan – ja se on opetettu puhtaasti tarjoamisen kautta takaperinketjuttamalla. Katsokaa itse! Ja miksi opetin tämän taidon? Ihan siksi, että opin kouluttajana kouluttamaan ja että Into oppii tarjoamaan sekä ajattelemaan niillä herneen kokoisilla aivoillaan... ;-)

Ollaan me jotain koitettu tehdä Mäihän poismenon jälkeen. Ainakin ollaan pysytty hengissä, nippanappa.  Ja pakattu muuttoa varten – sain rivitalokaksion omalla aidatulla pihalla. Siitä syystä videossakin näkyy kauniit jätesäkkisisustuselementit...  Inton kapulanpito alkaa sujumaan. Taustatietoina kerrottakoon, että koira kiihtyi kapulasta niin paljon ettei se pysynyt hiljaa eikä voinut pitää kapulaa mälväämättä hetkeäkään. On tässä siis jotain edistystä tapahtunut, kun tuota videota katsoo.  Henkilön Wiivi (@wiivijoanna) jakama julkaisu Maalis 30, 2018 kello 3.05 PDT Inton kanssa ollaan treenattu myös puhtaasti tarjoamista. Ylläolevalla videolla opetan Intoa siis peruuttamaan kuramatolle. Tämä on opetettu täysin sheippaamalla, mikä on lottovoitto meille, sillä Intoa ei ole koskaan sheipaten opetettu ja se ei ole tarjonnut mitään toimintaa oma-aloitteisesti tätä ennen. Naksuttelu on alkanut tuottaa tulosta! Nyt mennään jo pitkäkin matka puhtaasti ...

Malinuts Ruger "Mäihä" 14.4.2017 – 15.3.2018 En tiedä mitä sanoisin. Mulla on ollut helvetin rankat kolme viikkoa. Ikävä on järjetön ja tuska on kokoajan läsnä. Olen niin vihainen ja pettynyt, että meidän aika jäi niin kovin lyhyeksi. Mäihä on tullut uniin ja aamulla olen herännyt itkuun, kun on vain niin kova ikävä pientä Mäihäpoikaani.  Mäihä on haettu kotiin, nyt hän on Riesan ja Bastin vieressä odottamassa kesää, jotta saadaan heidät laskettua haudan lepoon. Heille on katsottu kaunis paikka puun juurelta kesämökiltä, näkymä järvelle päin. Kaikki kolme rakastivat olla mökillä, peuhata ja haistella hajuja. Mäihä ja Basti tykkäsivät tehdä puutöitä (eli repia oksia ja juurakoita). Hymy tulee kasvoille, kun muistelen heitä.  Onneksi minulla on aina muistot. Niin hyvät, kultaiset muistot. 

Me käytiin sitten siellä luustokuvissa, eikä tulokset olleet lohduttavia. Koira muuten priimaa, mutta molemmissa olkanivelissä kasvuhäiriö (OCD).  Koira oireilee vahvasti ja leikkaus tarvittaisiin. Leikkauksesta huolimatta ei takeita siihen ole, että käyttöä tulisi kestämään. Lähdettiin itku silmässä kotiin kipulääkekuurin ja tokkuraisen koiran kanssa.  Soittelin parin päivän aikana eripuolille Suomea eri eläinlääkäreille ja  ortopedeille. Vastaukset eivät olleet lohduttavia – kotikoiraksi leikkauksien jälkeen, mutta tuleeko pää kestämään kevyttä kotikoiran elämää kun kyseessä on kuitenkin näin aktiivinen ja vietikäs koira. Juttelin lisää kasvattajan, maalimiehemme ja malinoisharrastajien kanssa. Seurasin koiraa, kun se oli ollut muutaman päivän vahvalla kipulääkekuurilla. Mäihä oli kuin eri koira – märkä rätti heitettiin naamalleni taas. En ollut tajunnut, kuinka kipeä koirani onkaan ollut. Leikkauksen takeet leikkauksen hintaan nähden eivät vakuuta. Leikkau...

Mäihäpoika sairastaa. Ontuu vasenta etujalkaansa... Viime viikon torstaina kävin koirien kanssa peltolenkillä ja lenkin jälkeen Mäihä on aivan kolmijalkainen. Kipulääkkeen sai illalla, kun oli kovin rauhaton, jonka jälkeen rauhoittui vihdoin nukkumaan. Koira pidettiin pari päivää täysin kevyellä liikunnalla ja eilen sunnuntaina käytiin noin 4 kilometrin remmilenkillä – koira ontuu taas samaa jalkaa.. Huoh, saa nähdä mitä huomenna selviää.. Pitäkää peukkuja!

Me ollaan käyty nyt ahkerasti jäällä lenkkeilemässä ja ulkoiluttamassa kameraakin. Kelit on ollut kohdillaan, vaikka onkin ollut hieman rapsakasti tuota pakkasta. ;-) Onneksi tuo kevät tekee tuloaan ja nyt mennään ja maaliskuun ensimmäisessä päivässä. Aurinko lämmittää jo, päivät on pidentynyt hurjasti ja tämä valon määrä saa ainakin allekirjoittaneen paljon aktiivisemmaksi talvihorroksen jälkeen. Tuntuu, että koirillakin alkaa olla kevättä rinnassa.

Me ollaan oltu hyvin aktiivisia nyt treenirintamalla. Meillä alkoi Mäihän kanssa tokon valmennusryhmä, ollaan käyty lisäksi ystäväni ja hänen sakemanninarttunsa kanssa yksityistunneilla sekä purutreeneissä ollaan oltu nyt viikottain. Lisäksi ollaan treenattu Mäihän siskon omistajan kanssa yhdessä näitä junioreja, tehty koulutehtäviä (kuonokosketusta, tassutargettia, ..). Ja käytiinhän me myös pyörähtämässä Tampereella Koirakoutsilla seminaarissakin Mäihän kanssa. Huhhuh... Onneksi alkavan viikon saa rauhoittua koulussa Iisalmessa, haha! Mutta tiistaina käytiin taas moikkaamassa maalimiestä ja tällä kertaa Intokin pääsi mukaan.  Mäihän treeni meni todella penkin alle. Aggressioo koitettiin herätellä, mutta Mäihän heräilevä aggre riitti tällähetkellä pieneen piipahdukseen ja muuten se vain katsoi maalimiestä kuin kysyäkseen, että mikäs ihme se sinulle tuli... :D Saalisti hyvin ja jäikin ehkä vähän turhan vahvasti saaliille, kun saaliilla aloitettiin.  Inton treen...